Ensimmäisien koulupäivien tunnelmia

Ei pitäisi ikinä luvata mitään, jos ei ole aivan varma, että ehtii sen tekemään ;) Eli tässä nyt sitten niitä tunnelmia töihinpaluusta.

Tulin maanantaina hyvillä mielin töihin. Meillä oli silloin vesopäivä, jonka lopuksi sitten meidän luokan ohjaajan kanssa raahattiin kaikkea mahdollista omasta luokasta pois, jotta saatiin sinne tilaa. Meillä nimittäin kävi niin onnellisesti, että luokassa aloittaa syksyllä kaksi oppilasta vähemmän kuin viime keväänä lopetti. Eli ylimääräiset pulpetit raahaamalla pois sai kivasti taas lisää tilaa. Vesopäivä ei muuten ollut mitenkään kummallinen, lähdettiin ajoissa kotiinkin.

Eilen tulivat sitten oppilaat. Kaikki sujui yllättävän hyvin ja oppilaat olivat hyvällä mielellä koulussa. Uusia oppilaita hieman jännitti, mutta jännityskin tuntui laukeavan aika nopeasti ensimmäisten tuntien aikana. Vanhat oppilaat tuntuivat tulevan mielellään kouluun. Koko päivä oli yllättävän rauhallinen, välitunnit sujuivat rauhallisesti ja ihmetystä herätti päivän lopuksi se, että emme koko päivän aikana joutuneet selvittämään yhtä ainoaa tappelua! Ihmeellistä ja ihanaa. Iltapäivällä opekokouksessa sitten nousi verenpaine koulupäivänkin puolesta. Tuntui aivan naurettavalta, että aikuiset ihmiset tällä tavalla tappelevat pienistä asioista ja alentuvat vähättelemään toisten tekemää työtä. Tuntui ahdistavalta. Onneksi en ollut yksi niistä juuri koulussa aloittaneista opettajista, olisi ollut vähän liian ahdistavaa. Nyt sentään tiedän, että suurin osa meidän koulun opettajista on ulosannistaan huolimatta yhteistyökykyisiä ja osa jopa -haluisia ihmisiä. Huhhuh.

Tänään opekokouksen ja koulupäivän osat sitten vaihtuivat. Koulupäivä sujui edelleen varsin hyvin viime kevään tilanteeseen verrattuna, mutta ensimmäiset tappelut ja kähinät päästiin selvittämään. Opekokous sen sijaan sujui nyt asiallisemmin, kun ihmiset olivat rauhoittuneet yön yli ja rehtori käytti kokouksen alussa hieman aikaa siihen, että muisteltiin, kuinka aikuiset ihmiset keskustelevat asioista. Tosin tänään käsiteltävät asiatkaan eivät herättäneet samalla tavalla tunteen paloa kuin asiat, joita käsiteltiin eilen.

Tästä on hyvä jatkaa. 

Oppilas = kaveri?

Reppuvihko-blogiin kirjoitteleva Annu kirjoitti aiheesta omassa blogissaan paljon keskustelua herättäneen postauksen. Kirjoitin ensin asian sinne kommenttiin, mutta koska onnistuin jotenkin mystisesti hävittämään sen lähetysvaiheessa päätin, että voin tosiaan kirjoittaa asiasta tänne omankin blogini puolelle.

Opetan alakoulun puolella sellaisia oppilaita, joista hyvin harva saisi Facebookin sääntöjen mukaan edes käyttää kyseistä sosiaalisen median muotoa - ikärajahan on 13 vuotta. Me kaikki tosin varmaan tiedämme, ettei tämä estä "alaikäisiä" sinne liittymästä - minunkin oppilaistani reilusti yli puolet kuuluu Facebookiin. Jo syksyllä luokassa käytiin ensimmäiset keskustelut - kyseessä oli harmistus siitä, että minua ei voinut pyytää kaveriksi, koska minun kanssani ei ollut yhteisiä FB-kavereita, joten tällöin profiiliani eivät oppilaat löytäneet. Sanoin jo silloin, että en oppilaita hyväksy kaveriksi Facebookissa. Fiksut pojat toki keksivät heti, että "Äähää, ens vuonna me ei olla enää sun oppilaita niin voidaan sitten pyytää sua!". Ihan hieno oivallus sinänsä, tosin ajattelin, että siinä vaiheessa, kun oppilaat vaihtavat koulua, ei enää kiinnostakaan olla open FB-kaveri ;)

Toisin kuitenkin kävi. Yhteisiä FB-kavereita muodostui välillemme vuoden aikana ja kesällä, kun koulu loppui, tipahtivat myös ensimmäiset kaveripyynnöt. En hyväksynyt niitä. Tähän minulla ei oikeastaan ole muuta perustetta kuin se, että hyväksyn Facebookissa muutenkin kavereikseni vain ihmisiä, jotka voin jollain tasolla laskea kavereikseni myös reaalimaailmassa. Oppilaat eivät ole minun kavereitani, he ovat oppilaita. Ja tärkeitä ja läheisiä omalla tavallaan, mutta kuitenkin eri tavalla kuin minun ystäväni ja kaverini ovat. Voisin kuvitella lisääväni oppilaan kaverikseni siinä vaiheessa, kun en opeta häntä enää ja meillä on jostain muualta kuin koulusta muodostunut vapaa-aikaan liittyvä suhde. Tällaisia tilanteita saattaisi tulla esimerkiksi silloin, jos oppilas ratsastaisi minun kanssani samalla tallilla. Muuten Facebook on minun vapaa-aikaani, jolloin en halua muistutuksia oppilaistani. Ja vaikka tiedänkin, kuinka muokata asetuksia niin, etteivät oppilaat näe mitään sellaista, jota en halua heille jakaa, toimii sama yhtälö myös toisin päin: en yksinkertaisesti halua kuulla, mitä oppilaat touhuilevat Facebookissa. Kuulumisia on kiva saada, mutta niitä voi tulla vaikka kertomaan minulle koululle tai laittaa viestiä - vaikka siellä Facebookissa ;)

Jotkut tahot, esimerkiksi nuorisotyöntekijät ovat tehneet itselleen Facebookiin tuplatilit niin, että ensimmäinen on "Oma Nimi", johon ei hyväksytä kavereiksi niitä nuoria, joiden kanssa tehdään töitä. Toinen on sitten "Nuorisotyöntekijä Oma Nimi", johon nämä nuoret hyväksytään. Tällaisessa näen paljon potentiaalia - nuoret seuraavat Facebookia niin tiiviisti, että viestin saisi perille hyvin vähällä vaivalla ja nopeasti. Ehkä myös yhteydenottokynnys madaltuisi samalla. Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa, joista ensimmäinen on se, että Facebookin säännöt kieltävät tällaiset "tuplatilit". Sama ihminen ei saa olla kahdella eri tilillä rekisteröitynä Facebookiin. Tätä ei tietenkään valvota ja siihen tuskin myöskään suuresti puututaan. Itse näen silti ongelmana tehdä jotain, mikä on vastoin sääntöjä, kun opettajana kuitenkin korostan sitä, että erilaisten palvelimien ja yhteisöjen säännöt pitää lukea ja ymmärtää, ennen kuin niihin voi liittyä. Toinen ongelma on sitten se aika. Mitä jos tämä kanava rupeaa toimimaankin hirveän hyvin ja oppilaat alkavat ottaa Facebookin kautta ahkerasti yhteyttä kun Topi kiusaa/ en osannut läksyjä / en halua enää elää / kaikki kaverit meni kartsalle juomaan kaljaa, pitäiskö munkin / onko pakko polttaa, että voi olla cool / tai joku muu ongelma on mielessä. Sinänsä mahtavaa, kun oppilaat puhuvat ongelmistaan ja ajatuksistaan. Mutta millä ajalla mä sitten vastailen ja pohdin näitä? Niin. En millään.

Eli toisin sanoen: opettajaminäni pysyttelee edelleen Facebookin ulkopuolella mahdollisimman tehokkaasti.

PS: Huomenna luvassa päivitys "takaisin töihin" -tunnelmista :)

Syksyn suunnittelua vuosi sitten ja nyt

Sain seuraavan kommentin hetki sitten blogiini ja ajattelin vastata siihen ihan oman postauksen merkeissä.

Anonyymi5. elokuuta 2012 19.05

Hei ja ensinnäkin kiitokset päiväni pelastamisesta! Täällä kirjoittelee ensimmäistä työvuottaan aloitteleva ja STRESSAAVA ope, joka huojentui helpotuksesta lukiessaan sinun kokemuksista ja tajusi, ettei suinkaan ole ainut yöuniaan menettänyt tapaus... Lueskelin vanhoja kirjoituksiasi ja ymmärsin, että teit huolellisesta suunnittelutyötä ennakkoon. Miten lähdit suunnittelemaan lukuvuotta? Itselläni on palikat vielä aika hakusessa.. Tuntuu, ettei okl:ssä opituista tuntisuunnitelmalomakkeiden raapustamisesta ole ollenkaan hyötyä, kun pitäisi saada aikaan laajempia jaksokokonaisuuksia.. Kiitos todella paljon blogistasi ja tsemppiä alkavaan lukuvuoteen!!!! -Elina-

Ihan ensiksi täytyy sanoa, että kyllä, olin aivan paniikissa viime vuonna tähän aikaan. Yöunet menivät viimeiseltä kuukaudelta ennen töiden alkua ja ahdisti niin, ettei hengitys välillä kulkenut ;) 

Opetan siis luokkaa, jossa on montaa eri luokkatasoa ja oppilailla on hyvin erilaisia haasteita koulunkäynnissään. Tämän takia tekemäni suunnittelu on parhaimmillaankin ollut varsin sirpaleista, ja toivon, että ensi vuodeksi saan palikat paremmin kasaan. Tänä kesänä tekemäni suunnittelu eroaa aika paljon siitä työstä, mitä tein viime kesänä, joten kerron nyt ensin, mitä tein viime vuonna ja sitten mitä olen tähän mennessä tehnyt tänä kesänä/syksynä.

 Ennen lukuvuoden alkua selailin koulun opetussuunnitelmaa, jonka rehtori antoi minulle kun kävin keväällä koululla. Hain myös heti kesäloman alkaessa opeoppaita ison kasan kotiin. Tutkin opeoppaista sitä, mitkä opetussuunnitelman mukaiset teemat sieltä löytyvät edustettuina ja jääkö jokin puuttumaan täysin. Yritin tehdä jonkinlaista "kiireellisyysluokitusta" siihen, mitkä asiat pitäisi ainakin opettaa (en tässä vaiheessa oikein tiennyt, millä "tasolla" oppilaani operoivat). Yritin miettiä lukuaineisiin (historia, bilsa jne.) jo valmiiksi sellaisia juttuja, joissa olisi mahdollisuus tehdä omia projektitöitä ja ryhmätöitä. Äidinkielessä suunnittelin ahnaasti kirjoitusjaksoja, lukujaksoja ja erilaisia projekteja. Tässä vaiheessa tosin pitää todeta, että kirjoittamista meidän luokassa harrastettiin viime vuonna hävettävän vähän - oppilailla ei riittänyt kiinnostus ja minä en jaksanut jatkuvaa potkimista, joten oli helpompi vain jättää tekemättä. Ensi vuotena ei jätetä, nyt minulla on uusia suuria suunnitelmia ;) 

En tehnyt missään vaiheessa tuntisuunnitelmia niin kuin opiskeluaikana tein. Tein sellaisia suunnitelmia, johon kirjasin mitä asioita opiskellaan ja millä välineillä. Näitä tein erityisesti syksyllä paljon. Keväällä tilanne meni lähinnä oman jaksamisen takia sellaiseksi, että mietin edellisenä päivänä summittaisesti mitä tehdään ja improvisoin seuraavana päivänä. Onneksi ei ollut kukaan yliopiston opettajista arvioimassa tunteja luokan takana, eivät olisi ihan tällaiset tunnit läpäisseet seulaa ;) Mitään suuria kirjallisia tuntisuunnitelmia en aio ensi vuonnakaan tehdä - karkeasti arvioituna (luokkatasot ja eriyttämiset) suunnittelen yhtä oppituntia varten noin 7-8 erilaista oppituntia. Joten jatkankin kevyellä suunnittelutyöllä, mutta isoihin linjoihin ja jaksoihin aion jatkossa panostaa enemmän. 

Viime vuonna suunnittelin ensimmäisen kouluviikon ihan kokonaisuudessaan valmiiksi ennen kuin koulu alkoi. Tein ison A3-kokoisen lukujärjestyspohjan, johon kirjoitin mitä milläkin tunnilla minkäkin luokka-asteen kanssa tehdään. Useimmissa alakouluissa ensimmäinen viikko lienee ns. oman opettajan viikko, joten sen jälkeen, kun koulupäivien pituudet tietää, voi tätä suunnittelutyötä tehdä varsin rauhassa. Meidän luokassamme tartuttiin heti ensimmäisenä päivänä matematiikan kirjoihin. Ja näin tehdään tänäkin vuonna: miksi pilata (kerrankin) hyvää motivaatiopiikkiä? Lisäksi oppilaat nauttivat siitä, että järjestys palaa koulupäivään mahdollisimman nopeasti. Irroitella ehtii myöhemminkin. 

Lisäksi kesällä askartelin paljon materiaaleja. Kuvakommunikaatiokortteja (joita luokassa lopulta käytettiin aika vähän), eräänlainen "päiväarviointi"juttu luokan seinälle ja erilaisia opetuspelejä jne. Tuo päiväarviointitaulu on tullut oppilaille todella tärkeäksi vuoden aikana. Siinä ideana on siis se, että oppilaat arvioivat jokaisen päivän jälkeen hymynaamalla, kuinka koulussa sujui. Arviointi perustuu käyttäytymiseen ja hommien tekemiseen, ei varsinaiseen tehtävistä suoriutumiseen. Kuudesluokkalaiset kovasti väittivät, ettei "hymyillä" ole mitään väliä, mutta silloin, kun huono naama napsahti omalle kohdalle saivat kaikki kohdalle osuneet esineet kyllä vauhtia... Pettymyksien sietämisen harjoittelu on aika oleellinen osa meidän koulupäiväämme. Päiväarviointiin liittyy vielä hyvin behavioristinen palkitsemismalli. Yhteistä käytöstä tsempataan sillä, että jos kaikki oppilaat saavat samana päivänä hymynaaman, niin luokan taululle piirretään tähti. Kun näitä tähtiä on kymmenen, pidetään tähtibileet. Tämä tarkoittaa sitä, että perjantaikoulupäivän kaksi viimeistä tuntia tehdään jotain kivaa ja kotoa saa tuoda jotain pientä herkkua kouluun. Oppilaat keräävät myös omia tähtiä - näitä saa kahdesta peräkkäisestä hymypäivästä. Kun tähtiä on kymmenen, saa "oman tunnin", joka siis tarkoittaa sitä, että saa tunnin ajan muiden tehdessä töitä olla esimerkiksi tietokoneella tai vaikka nukkua pulpetilla. Osa oppilaista säästää näitä tähtitunteja niin, että voivat sitten porukalla lähteä pelaamaan esimerkiksi jalkapalloa tai sählyä. 

Tänä kesänä olenkin sitten miettinyt lähinnä erilaisia jaksoja ja suurempia linjoja eri oppiaineisiin. Olen selaillut opetussuunnitelmaa ja miettinyt, miten nämä asiat linkittyvät omien oppilaideni kohdalla järkevästi. Nyt on se etu, että oppilaat ovat tuttuja ja tällainen aivotyö on siis helpompaa. Lisäksi olen hiljalleen pohtinut erilaisia ratkaisuja erilaisiin käytännön ongelmiin, joihin viime lukuvuoden aikana törmäsin. 

Toivottavasti tästä vastauksesta oli jotain apua Elinalle. Tsemppiä sinulle ihan älyttömästi ekaan vuoteen!