Koen kehittyväni opettajana, erityisopettajana ja kasvattajana ihan jokainen päivä. On mukava tulla töihin, kun työpäivään voi suhtautua positiivisesti. En ole työpäivän jälkeen enää lähtökohtaisesti puhki, eikä sunnuntaisin edessä oleva työviikko nosta palaa kurkkuun. Arki on ruvennut rullaamaan, oppilaat ja työkaverit ovat tuttuja ja työ yllättävän helppoa. Toki koko ajan on tekemistä pikkuisen liikaa, mutta olen niin innostunut omasta työstäni, ettei sekään haittaa. Jonkinlaista flowta työnteon suhteen on siis tullut huomattua.
Se, kuinka hyvä tilanne oman jaksamisen suhteen on, peilaantuu siihen, kuinka hyvin jaksan tehdä työtäni. Viime vuonna tuli tehtyä vain "pakolliset" ja nekin vähän mutkia oikoen. Energiasta meni suurin osa siihen, että taiteilin nuoralla sen suhteen, että sain pidettyä oppilaat edes hengissä ja suunnilleen hyökkäämättöminä koulupäivän läpi. Nyt, kun ei tarvitse murehtia sellaisesta, on energiaa muuhunkin. Teen perustyöni, opetuksen, uudella innolla. Jaksan kehitellä tapoja opettaa eri tavalla. Luon yhdessä opettajien kanssa uusia opetustyhmiä ja mietin erityisopetusjaksoja eri oppilaille.
Tämän lisäksi kävin koulutuksessa, joka käsitteli opetustyön kehittämistä. Siellä koin monia oivalluksen hetkiä koskien omia voimavarojani. Kaksi oivallusta:
1. Työpaikkahyvinvointi lähtee siitä, että edes aikuiset tervehtivät toisiaan. Joka kerta aamulla ensimmäistä kertaa nähdessään, keskellä päivääkin jollain tavalla ja lähtiessä myös. Se, että lapset tervehtisivät aikuisia ja aikuiset lapsia, on sellaista tunnelmalla hifistelyä, joka voidaan saavuttaa hyvinvoivassa työyhteisössä. Sitä tilannetta, jossa minäkin olen ollut, etteivät kaikki aikuiset vaivaudu tervehtimään toisiaan, voi verrata Muumien näkymättömään lapseen Ninniin. Kun tarpeeksi monta kertaa tulee ohitetuksi, muuttuu näkymättömäksi. Nykyisessä työpaikassani kaikki tervehtivät toisiaan, niin aikuiset ja lapset. Ja kyllä, se luo tunteen meille kaikille siitä, että me olemme tänne tervetulleita.
2. Jos kaikki energia menee hengissä säilymiseen, ei sellaisessa työyhteisössä kehitetä muuta kuin flunssaa. Eipä sitä paljon sen osuvammin voisi sanoa.
Ihania joulunalusviikkoja kaikille kollegoille ja muille lukijoille!
