Puhutaanpa nyt siitä, mistä ei saa puhua. Palkasta, rahasta. Siitä puhe, mistä puute, eikö niin?
Tiesin työpaikkaa vaihtaessani, että minulla on mahdollisuus voittaa työssäjaksamisessa, työyhteisössä ja omassa fiiliksessäni, mutta tulen häviämään palkassani. Palkka ei ole huono. Mutta se, että minulla on nelijalkainen elitistiharrastuksen välikappale (=hevonen), tarkoittaa sitä, että kaikki mänee mitä tullee. Ja se stressaa.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen kaikkina työkesinäni ollut palkallisella lomalla. Nyt on pohdinnassa se, että vaatiiko elitistiharrastukseni ylläpitäminen sen, että minun on hankittava ensi kesäksi työpaikka. Tavallaan ei - kaikesta säästämällä (paitsi siis sen harrastuksen kuluista - niistä en suostu säästämään) on mahdollista jatkaa harrastamista, mutta jotain vapautta tähän elämään toivoisi.
Nyt kaipaisin kokemuksia muilta opettajilta siitä, millaisia kesätöitä olette mahdollisesti tehneet? Kuinka olette kokeneet sen vaikuttavan jaksamiseenne?
Työ on edelleen niin inspiroivaa, etten harkitsekaan työpaikan vaihtamista sellaiseen, jossa ylitunteja olisi enemmän tallella. En oikeasti usko, että tätä parempaa työpaikkaa on mahdollista saada.
