maanantai 10. helmikuuta 2014

Ennakoivan tukiopetuksen autuus

Ennakoiva tukiopetus ei ole ideana mikään uusi, erityisen mullistava tai erilainen. Ideana on se, että joko oppituntien sisällä tai niiden lisänä niiden oppilaiden kanssa, joiden voi ajatella "tipahtavan kärryiltä" kanssa käydään lävitse seuraavaksi tulevaa asiaa. Siitä huolimatta, että idea ei sinänsä ole mitenkään erikoinen, jaksaa ennakoivan tukiopetuksen teho yllättää uudestaan ja uudestaan tätä noviisiopettajaa.

Olen nyt tehnyt ennakoivaa tukiopetusta viidesluokkalaisten kanssa matematiikan desimaalilukuihin, prosentteihin ja kokonaisiin & kymmenes-, sadas- ja tuhannesosiin liittyen. Ennakoivaa tukiopetusta pidämme matematiikan tuntien lisänä, mitä pidän tärkeänä. Tällöin oppilaat eivät ole poissa varsinaisilta matematiikan tunneilta, vaan saavat sen lisäksi yhden lisätunnin laskemiseen eivätkä jää miltään tunneilla käydyistä asioista paitsi. Oppilaat tulevat siis vapaaehtoisesti yhtenä päivänä viikossa tuntia aikaisemmin kouluun ja käymme heidän kanssaan lävitse tulevalla viikolla edessä olevia matematiikan asioita. Emme toki kaikkia, mutta yritän löytää eteentulevista tehtävistä ne, jotka ovat ns. solmukohtia.

Desimaalilukujakson aloitimme kymmenjärjestelmävälineitä (kuva) käyttäen. Tuhatkuutio tarkoitti kokonaista, satataulu kymmenesosaa, kymmensauva sadasosaa ja pieni keltainen ykkönen tuhannesosaa. Hivenen koen tämän hankalana prosenttilaskujen kannalta, silloin kun taas satataulu tarkoittaa 100% = yhtä kokonaista. Päätin tässä kuitenkin mennä nyt sen mukaisesti, miten oppilaiden oppikirja opettaa, jotta he pystyivät mahdollisimman portaattomasti siirtymään omien luokkien oppitunneille takaisin. Näkeekö joku myy ristiriita tässä? Miten ratkaisisitte tilanteen?

Tämän jälkeen olemme hakeneet laskurutiinia niin erilaisissa yksikkömuunnoksissa, desimaaliluvuilla tehtävissä laskutoimituksissa kuin nyt hiljalleen alkavissa prosenttilaskuissa. Yksikkömuunnoksiin liittyen pääsimme käyttämään myös vetomittoja ja pohtimaan ihan käytännön välineet kädessä, että kuinka monta desilitraa siihen litraan mahtuikaan ja mitä vaihtoehtoja meillä on, jos huomamme käytännön kautta, että meidän litran mittaan mahtuikin 9 desilitraa ;) Oppilaat olivat muuten ihan loistavia, keksivät hienosti itse, että vaihtoehtoja on oikeastaan kolme: 1. Mitat ovat viallisia. 2. On tapahtunut mittausvirhe. tai 3. (minun lempparini!) Jos sekä mitat ovat kunnollisia, että mittaajat ovat tehneet työnsä hyvin, litraan mahtuukin yhdeksän desilitraa kymmenen sijaan. Lopulta uusintatutkimuksen kautta oikeaksi vastaukseksi paljastui vaihtoehto 2.


Ennakoivasta tukiopetusta on ollut kaikkien oppilaiden kohdalla hyötyä. Keskeisin hyöty on näkynyt niiden kohdalla, jotka kaipaavat vanhojen, jo opittujen asioiden muistelua. Toinen erityisesti ennakoivasta tukiopetuksesta hyötynyt joukko ovat ne oppilaat, joiden opiskelua hyödyttää suuresti se, että he pääsevät kokemaan, että homma on hallussa. Eli siis ne, jotka kaipaavat buustia itsetunnolleen. Sitä ennakoiva tukiopetus tarjoaa hienosti, kun oppilas on jo jyvällä aiheesta, jota luokassa vasta aloitellaan. Oppimisen ilon hetket oppitunneilla ovat kasvaneet kuulemma suuresti.

Ennakoiva tukiopetus motivoi minua myös siitä syystä, että se sopii omaan ajatukseeni oppimisesta ja niistä tunteista, mitä koulunkäynnin tulisi tarjota. Miksi oppilaan pitäisi ensin epäonnistua ja vasta sitten hän saa tukea? Jokainen luokanopettaja osaa kuitenkin suurella varmuudella sanoa ne oppilaat, jotka tulevat missäkin aiheessa olemaan "pihalla".

Ennakoivan tukiopetuksen ryhmässäni on toki myös joustoa, eli ryhmä ei ole jatkuvasti sama, vaan siihen saa liittyä kesken työpätkän ja jos tuntuu, että oppilas pärjää luokassa saamallaan tuella, ei tukitunnille tarvitse tulla. Muutama tosin haluaa tulla siitä huolimatta, ja niin kauan kuin minun luokkaani mahtuu, otan sisään jokaisen, joka haluaa opiskella lisää.

Muun muassa tästä minä olen saanut uudessa työssäni hienoja fiiliksiä!

5 kommenttia:

  1. Minä olisin varmasti itse lapsena hyötynyt ennakoivasta tukiopetuksesta suunnattomasti! Monta matematiikan asiaa jäi tajuamatta (ja koen sen yhä heikoksi kohdakseni) ja tunneilla ei kehdannut kysyäkään kun muut tuntuivat ymmärtävät heti kerrasta. Nimenomaan niitä onnistumisen kokemuksia olisin minäkin kaivannut. Hienoa, että tällaista toteutetaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ollut varmaan vähän edelläkävijä aina, pidin nimittäin siskolleni jo yläkouluikäisenä ennakoivaa tukiopetusta ;) Ehkä senkin takia uskoni ennakoivaan on niin suuri, jo silloin näki, että sillä on oikeasti merkitystä.

      Hyvä fiilis tarttuu ennakoivasta tunneillekin, ja se jos mikä tuo nostetta koulunkäyntiin.

      Poista
  2. Kuulostaa todella hienolta, ja ajattelen itse ihan samalla tavalla! Ennakoivaa tukiopetusta käytetään kouluissa vain aivan liian vähän.

    VastaaPoista
  3. Ennakoivaa on vaikea käyttää yläkoulussa. Oppilaat eivät suostu jäämään edes "tavalliseen" tukiopetukseen, vaikka diagnostisesta kokeesta voi osoittaa, ettei asiaa ole ymmärretty. Sitäkään vähää he eivät suostu jäämään etukäteen, kun on nöyryyttävää että jo etukäteen väitetään, ettei hän muka opi. Noin puolet oppilaista suostuvat tulemaan tarjoamilleni tukitunneille - eivätkä vanhemmatkaan saa niitä tulemaan. Joko vanhemmat eivät vastaa viesteihin mitenkään tai kieltävät lapselleen tukiopetuksen tarjoamisen tai ilmoittavat, että kun lapsi ei halua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yläkoulusta minulla ei ole kokemusta, mutta täytyy sanoa, että ilman luokanopettajan tukea siinä vaiheessa, kun ennakoivaa suunniteltiin, oli kyllä tosiaan tärkeä. Hankala sitä motivaatiota on löytää tulemiseen, jos ei ole päässyt kokemaan mitä käytännön apua siitä on.

      Sen jälkeen, kun oppilas on tullut ensimmäisen kerran, motivointi onkin paljon helpompaa. Myös selkeä sopimus siitä, että "tulet nyt 1/3/5 kertaa ja sitten pidetään tauko on auttanut niitä, joille aamulla herääminen ylimääräiselle tunnille on hankalaa.

      Poista