Sain todella ikävän kommentin blogiini koskien sairauslomaani, ja nyt on sellainen olo, että tämä voimaannuttava asia (=blogikirjoittaminen) kääntyy nyt kyllä pahasti itseään vastaan.
Harkitsin jo koko blogin poistamista, mutta mietin vielä (lähinnä koska en tietoteknisenä ääliönä löytänyt mahdollisuutta poistaa kaikki tekstit yksityiseksi piiloon harkinta-ajaksi). Äh.
Ja sinulle, anonyymi: harkitsen kyllä alaani vielä, sinun ei tarvitse siitä huolehtia. Ja siitä, että minä olisin ollut täysin uupuneena töissä olisivat kärsineet lapset. Sen sijaan minun sairaslomastani he eivät taatusti kärsineet.
Voi, älä vaan lopeta blogia! Täällä on toinen syksyllä työnsä aloittanut opettaja, ja sun blogisi lukeminen on ollut yksi asia, joka on auttanut mua jaksamaan talven yli. On jotenkin lohduttavaa tietää, etten ole ainoa, jolla on rankkaa.
VastaaPoistaVoimia kevääseen!
Älä lopeta äläkä välitä! Meitä on valitettavasti moneen junaan. Tämä työ on rankkaa ja ehkä siksi myös monesti antoisaa. Nyt vain päivä kerrallaan ja valoa kohti! :)
VastaaPoistaNo jo on taas. Kommentista tarkemmin tietämättä mieleeni tuli, että yleensä tuollaisten kommenttien heittelijät eivät oikeasti tiedä, millaista on toimia ylipäätään opettajana. Ja netissä nyt on helppo kommentoida mitä tahansa ajattelematta sen tarkemmin. Minäkin toivon, ettet lopettaisi kirjoittamista!
VastaaPoista