lauantai 11. elokuuta 2012

Oppilas = kaveri?

Reppuvihko-blogiin kirjoitteleva Annu kirjoitti aiheesta omassa blogissaan paljon keskustelua herättäneen postauksen. Kirjoitin ensin asian sinne kommenttiin, mutta koska onnistuin jotenkin mystisesti hävittämään sen lähetysvaiheessa päätin, että voin tosiaan kirjoittaa asiasta tänne omankin blogini puolelle.

Opetan alakoulun puolella sellaisia oppilaita, joista hyvin harva saisi Facebookin sääntöjen mukaan edes käyttää kyseistä sosiaalisen median muotoa - ikärajahan on 13 vuotta. Me kaikki tosin varmaan tiedämme, ettei tämä estä "alaikäisiä" sinne liittymästä - minunkin oppilaistani reilusti yli puolet kuuluu Facebookiin. Jo syksyllä luokassa käytiin ensimmäiset keskustelut - kyseessä oli harmistus siitä, että minua ei voinut pyytää kaveriksi, koska minun kanssani ei ollut yhteisiä FB-kavereita, joten tällöin profiiliani eivät oppilaat löytäneet. Sanoin jo silloin, että en oppilaita hyväksy kaveriksi Facebookissa. Fiksut pojat toki keksivät heti, että "Äähää, ens vuonna me ei olla enää sun oppilaita niin voidaan sitten pyytää sua!". Ihan hieno oivallus sinänsä, tosin ajattelin, että siinä vaiheessa, kun oppilaat vaihtavat koulua, ei enää kiinnostakaan olla open FB-kaveri ;)

Toisin kuitenkin kävi. Yhteisiä FB-kavereita muodostui välillemme vuoden aikana ja kesällä, kun koulu loppui, tipahtivat myös ensimmäiset kaveripyynnöt. En hyväksynyt niitä. Tähän minulla ei oikeastaan ole muuta perustetta kuin se, että hyväksyn Facebookissa muutenkin kavereikseni vain ihmisiä, jotka voin jollain tasolla laskea kavereikseni myös reaalimaailmassa. Oppilaat eivät ole minun kavereitani, he ovat oppilaita. Ja tärkeitä ja läheisiä omalla tavallaan, mutta kuitenkin eri tavalla kuin minun ystäväni ja kaverini ovat. Voisin kuvitella lisääväni oppilaan kaverikseni siinä vaiheessa, kun en opeta häntä enää ja meillä on jostain muualta kuin koulusta muodostunut vapaa-aikaan liittyvä suhde. Tällaisia tilanteita saattaisi tulla esimerkiksi silloin, jos oppilas ratsastaisi minun kanssani samalla tallilla. Muuten Facebook on minun vapaa-aikaani, jolloin en halua muistutuksia oppilaistani. Ja vaikka tiedänkin, kuinka muokata asetuksia niin, etteivät oppilaat näe mitään sellaista, jota en halua heille jakaa, toimii sama yhtälö myös toisin päin: en yksinkertaisesti halua kuulla, mitä oppilaat touhuilevat Facebookissa. Kuulumisia on kiva saada, mutta niitä voi tulla vaikka kertomaan minulle koululle tai laittaa viestiä - vaikka siellä Facebookissa ;)

Jotkut tahot, esimerkiksi nuorisotyöntekijät ovat tehneet itselleen Facebookiin tuplatilit niin, että ensimmäinen on "Oma Nimi", johon ei hyväksytä kavereiksi niitä nuoria, joiden kanssa tehdään töitä. Toinen on sitten "Nuorisotyöntekijä Oma Nimi", johon nämä nuoret hyväksytään. Tällaisessa näen paljon potentiaalia - nuoret seuraavat Facebookia niin tiiviisti, että viestin saisi perille hyvin vähällä vaivalla ja nopeasti. Ehkä myös yhteydenottokynnys madaltuisi samalla. Tässä on kuitenkin kaksi ongelmaa, joista ensimmäinen on se, että Facebookin säännöt kieltävät tällaiset "tuplatilit". Sama ihminen ei saa olla kahdella eri tilillä rekisteröitynä Facebookiin. Tätä ei tietenkään valvota ja siihen tuskin myöskään suuresti puututaan. Itse näen silti ongelmana tehdä jotain, mikä on vastoin sääntöjä, kun opettajana kuitenkin korostan sitä, että erilaisten palvelimien ja yhteisöjen säännöt pitää lukea ja ymmärtää, ennen kuin niihin voi liittyä. Toinen ongelma on sitten se aika. Mitä jos tämä kanava rupeaa toimimaankin hirveän hyvin ja oppilaat alkavat ottaa Facebookin kautta ahkerasti yhteyttä kun Topi kiusaa/ en osannut läksyjä / en halua enää elää / kaikki kaverit meni kartsalle juomaan kaljaa, pitäiskö munkin / onko pakko polttaa, että voi olla cool / tai joku muu ongelma on mielessä. Sinänsä mahtavaa, kun oppilaat puhuvat ongelmistaan ja ajatuksistaan. Mutta millä ajalla mä sitten vastailen ja pohdin näitä? Niin. En millään.

Eli toisin sanoen: opettajaminäni pysyttelee edelleen Facebookin ulkopuolella mahdollisimman tehokkaasti.

PS: Huomenna luvassa päivitys "takaisin töihin" -tunnelmista :)

5 kommenttia:

  1. Täällä kurkkimassa taas loman jälkeen. Onnittelut virasta! Ja mukava, että jatkat blogin kirjoittamista.

    Mä en ole hyväksynyt oppilaiden Facebook-pyyntöjä. Oppilailla ei oikeasti ole riittävästi ikää olla Facebookissa. Ei olla tästä asiasta luokassa kylläkään keskusteltu, mutta minäkään en aio jaella omaa vapaa-ajan elämääni oppilaille niin vapaasti...

    VastaaPoista
  2. Puhut asiaa noviisiopettaja! Olen itse sinuun verraten varmaankin sitten konkariopettaja, sillä opetusvuosia on takanani jo miltei 30. Oppilaanikin ovat sen ikäisiä, että fascessa ovat ja vahvasti. Komppaan silti mielipiteitäsi siitä, että en ryhdy virtuaalisesti enkä reaalisesti oppilaideni kanssa kavereeraamaan. Kuuntelen kyllä monissa elämän vaikeissa käänteissä, tuen ja autan siltä osin kuin se opiskeluun sillä hetkellä kuuluu, mutta koen, että juuri kaveria nämä nuoret eivät meistä opettajista ole hakemassa, vaan kuuntelevaa, turvallista aikuista. Aikuista, jolla on jo näkemystä ja tuntumaa siihen, miten elämä joskus satuttaa ja tuo vaikeita asioita eteen ja niistä kuitenkin selvitäänl Aikuista, joka kantaa mukanaan toivoa niinäkin hetkinä, kun nuoren mielessä toivoa ei ole. Opettajuuteni on siis aikuisena olemista suhteessa oppilaihini. Aikuisuus sisältää myös vastuun ja rohkeuden kohdata haastavat tilanteet nuorten kanssa koulutielläkin. Myös tuota komppaan, että opettajana pyrin toimimaan niinkuin oikein on. En pelkästään sanomaan, miten on oikein, vaan myös tekemään ja elämään niinkuin sanon. Siinäkin komppaan sinua - ikäerostamme huolimatta - että olemme kollegoita. Minäkin olen erityisopettaja. Mutta taidanpa ryhtyä blogiasi seuraamaan innolla! Tsemppiä syksyyn ja koulupolullesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan minä myös kaikkea sanomaasi! Kiitos tsempeistä, tulevat tarpeeseen tänäkin syksynä.

      Poista
  3. Ihan tekninen huomio: Facebookissa voi kuitenkin luoda itselleen halutessaan Sivun, kuten esim. poliitikoilla tai muilla julkisuuden henkilöillä, tai Ryhmän. Opiskelijat voivat sitten tykätä sivusta tai liittyä ryhmään. Se ei toki sitten välttämättä olisi heille sama asia - lapset kyllä huomaavat eron.

    VastaaPoista
  4. Minä en ole opettaja, vaan ihan muulla alalla (eli armeijan pikkuhitleri), enkä edes facebookissa - mutta ajattelen "kaveeraamisesta" niin, että oppilaitten kanssa ei tarvitse jakaa vapaa-aikaansa.

    Pidän alaisiini (= varusmiehet) sellaisen tietynlaisen ammatillisen etäisyyden, vaikka he enimmäkseen mainoita tyyppejä ovatkin. Morjenstan tietysti, jos satutaan kaupungilla vastakkain, mutta muuten erotan siviilielämän ja työn tylysti toisistaan.

    VastaaPoista