Ei pitäisi ikinä luvata mitään, jos ei ole aivan varma, että ehtii sen tekemään ;) Eli tässä nyt sitten niitä tunnelmia töihinpaluusta.
Tulin maanantaina hyvillä mielin töihin. Meillä oli silloin vesopäivä, jonka lopuksi sitten meidän luokan ohjaajan kanssa raahattiin kaikkea mahdollista omasta luokasta pois, jotta saatiin sinne tilaa. Meillä nimittäin kävi niin onnellisesti, että luokassa aloittaa syksyllä kaksi oppilasta vähemmän kuin viime keväänä lopetti. Eli ylimääräiset pulpetit raahaamalla pois sai kivasti taas lisää tilaa. Vesopäivä ei muuten ollut mitenkään kummallinen, lähdettiin ajoissa kotiinkin.
Eilen tulivat sitten oppilaat. Kaikki sujui yllättävän hyvin ja oppilaat olivat hyvällä mielellä koulussa. Uusia oppilaita hieman jännitti, mutta jännityskin tuntui laukeavan aika nopeasti ensimmäisten tuntien aikana. Vanhat oppilaat tuntuivat tulevan mielellään kouluun. Koko päivä oli yllättävän rauhallinen, välitunnit sujuivat rauhallisesti ja ihmetystä herätti päivän lopuksi se, että emme koko päivän aikana joutuneet selvittämään yhtä ainoaa tappelua! Ihmeellistä ja ihanaa. Iltapäivällä opekokouksessa sitten nousi verenpaine koulupäivänkin puolesta. Tuntui aivan naurettavalta, että aikuiset ihmiset tällä tavalla tappelevat pienistä asioista ja alentuvat vähättelemään toisten tekemää työtä. Tuntui ahdistavalta. Onneksi en ollut yksi niistä juuri koulussa aloittaneista opettajista, olisi ollut vähän liian ahdistavaa. Nyt sentään tiedän, että suurin osa meidän koulun opettajista on ulosannistaan huolimatta yhteistyökykyisiä ja osa jopa -haluisia ihmisiä. Huhhuh.
Tänään opekokouksen ja koulupäivän osat sitten vaihtuivat. Koulupäivä sujui edelleen varsin hyvin viime kevään tilanteeseen verrattuna, mutta ensimmäiset tappelut ja kähinät päästiin selvittämään. Opekokous sen sijaan sujui nyt asiallisemmin, kun ihmiset olivat rauhoittuneet yön yli ja rehtori käytti kokouksen alussa hieman aikaa siihen, että muisteltiin, kuinka aikuiset ihmiset keskustelevat asioista. Tosin tänään käsiteltävät asiatkaan eivät herättäneet samalla tavalla tunteen paloa kuin asiat, joita käsiteltiin eilen.
Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti