Ensimmäinen työhakemus kirjoitettu

Työnhakurumba pyörähti käyntiin tänään. Ensimmäinen työhakemus on laitettu matkaan mukavantuntuiseen paikkaan n. 50 ajokilometrin päähän. Sellaisesta matkasta vielä selviäisi, kun tie on hyväkuntoista ja minä alan tottua ajamiseen. Nyt vain odotellaan muiden paikkojen aukeamista ja laitellaan sitten hiljalleen hakemuksia menemään.

Suru valtaa mielen aina, kun mietin ensi syksyä. Olin jo oikeastaan valmistautunut jatkamaan työskentelyä tutussa työyhteisössä maailman parhaan työparin kanssa tuttuja lapsia ohjaten. Jotenkin sitä ajatteli, että tämän vuoden takkuamisen (ja viime vuoden erilaisten hankaluuksien) takia sitä olisi "ansainnut" yhden vuoden, jolloin asiat vain... olisivat. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän, että on rankkaa omaksua uusi työpaikka, sen ihmiset ja tavat. Kyllähän siihen tottuu ja nyt on kuitenkin paljon helpompi lähteä kohti uusia haasteita kuin silloin, kun aivan täysin noviisina aloitin ensimmäisessä työpaikassani (eli siis nykyisessä työpaikassani). Ja siitäkin selvittiin hengissä!

Työhakemuksen kirjoittaminen on muuten aika puuduttavaa hommaa. Olen huono kehumaan itseäni ja sorrun helposti kliseisiin. Nyt onneksi on vähän helpompi kirjoittaa hakemusta kuin silloin pari vuotta sitten - nyt pystyn peilaamaan sanomiani kehuja käytäntöön, kertoa siitä, mitä olen tehnyt ja miten se on luonnistunut. Hakemus on silti lyhyt ja napakka, enkä jaksa jäädä sitä kovin pitkäksi aikaa hinkkaamaan. Yksi hyvä puoli tässä nykyisessä ammatissa on ehdottomasti se, että työhakemuksen ei tarvitse olla mitenkään loistelias, jotta pääsee kokeilemaan siipiään haastatteluun ;) Kun niitä päteviä hakijoita useimpiin paikkoihin on alle yhden käden sormien määrä.

Luokassa muutaman päivän hiljaiselon jälkeen räjähti taas kunnolla. Koko opettajakunta on nyt varpaillaan, varovaisena ja ihmeissään. Koulukuntoisuutta mietitään taas ahkerasti ja me yritämme luokassa olla niin kuin opettajille pitämässämme infohetkessä kerroimme: mahdollisimman normaalia koulunkäyntiä kaikin mahdollisin turvatoimin höystettynä. Oli jotenkin kamala huomata, kuinka neutraalisti ja ilman tunteita näinkin rajuun tilanteeseen pystyy itse suhtautumaan samalla kun järkytys näkyy työkavereiden kasvoilta. Aikamoisissa liemissä mut on onnistuttu tämän vuoden aikana keittämään...