Ensimmäistä kertaa omassa luokassa. Tulin tänään siivoilemaan ja järjestelemään, mutta ilokseni sain huomata, että joku ihana (edellinen opettaja? kouluohjaaja?) oli tehnyt sen minun puolestani. Nyt tarvitsee siis ainoastaan laittaa omat tavarat paikoilleen ja miettiä, mitä tänne vielä haluaa tuoda. Hivenen erilainen tilanne kuin kaksi vuotta sitten, jolloin vietin 4 kokonaista päivää raivaten luokkaa siihen kuntoon, että sinne mahtuu oppilaita sisälle.
Yllätys oli siis melkoinen, mutta ehdottomasti positiivinen. Kyllä tämä taas tästä. Toivottavasti.
Kesän aikana olen seilannut tunnetilasta toiseen. Välillä olen ollut valmis uskomaan sen, mitä moni kokeneempi on sanonut: työ muuttuu helpommaksi ja siinä on vähemmän kiinni, kun kokemusta tulee. Toisaalla olen sitten jo pohtinut uudelleenkouluttautumista johonkin ihan toiseen ammattiin. Ehkä minusta ei sittenkään vain ole erityisopettajaksi? Ehkä työssäuupumiseni kertoo siitä, että olen täysin väärällä alalla? Toisaalta jo vanhan työpaikan avainten palauttaminen pois kevensi oloa huomattavasti - ehkä minä en vain ollut oikea erityisopettaja siihen paikkaan, ehkä minulle on jossain muualla sopivampi paikka?
En tiedä. Nyt tiedän vain sen, että uusi lukuvuosi kolkuttaa jo ovella ja minä otan sen vastaan. Siinä kunnossa, missä olen, niillä voimavaroilla, mitä minulla on. Ihan vain minuna itsenäni, en superihmisenä enkä superopena.
Ja senkin tiedän, että tavalla tai toisella blogi jatkaa. Kiitos kaikille kommenteistanne kesän aikana, ne on huolella luettu ja mietitty. Ihanaa, kun jaksatte olla kiinnostuneita!
Minusta Sinulle sattui aivan turhan haastavat työolosuhteet sekä luokka ja oppilaat ekaksi vuodeksi. Toinen vuosi on aivan varmasti helpompi kaikin puolin, niin se on ollut meillä kaikilla. Rutiinin myötä työ helpottuu useimmiten. Tosin hyvällä ystävälläni oli elämänsä 20. opettajavuosi kaikista haastavin yhden suoraan sanottuna hullun oppilaan takia.
VastaaPoistaKyllä edellisen opettajan kuuluu jättää luokka siistiin kuntoon seuraavalle, ilman muuta.
Toivon Sinulle oikein mukavaa työvuotta ja toivottavasti jatkat blogiasi
Terv. 21. lukuvuotensa huomenna aloittava kollega
Tuleva vuosihan on minulle itse asiassa kolmas, eli jos toisen olisi pitänyt olla helpompi niin ei kyllä ollut ;) Toivottavasti kolmas kerta toden sanoo.
PoistaMukava kuulla, että sinulla on ollut positiivisia yllätyksiä. Toivottavasti lukuvuoden alku sujuu sinulla hyvin! :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä! Mukava myös kuulla, että blogi jatkaa jollain tavalla. :) Paljon tsemppiä ja jaksamista uuteen lukuvuoteen! Toivottavasti tosiaan kolmas kerta toden sanoo. :)
VastaaPoistaHienoa kun olet takaisin! Toivottavasti pian kerrot miten uudet ensimmäiset päivät lähtivät käyntiin!
VastaaPoistaToivon sinulle kaikkea hyvää ja uskon, että vaihtamalla paranee. Entinen työpaikkasi kuulosti niin hurjalta enkä ikinä voisi lastani sellaiselle luokalle laittaa. Täällä meilläpäin luokat jaetaan diagnoosien perusteella ja se entisten kirjaiten mukainen EVY on ihan mukava paikka. ESYstä en sitten tiedä, siellä lienee vähän hurjempaa menoa.
Terveisin kiitollinen erityisoppilaan äiti, en vain kylliksi erityisopettajan työtä tekeviä voi kiittää!
Mukava kuulla, että jatkat blogisi pitoa. Olen sitä ahkerasti lueskellut. Näiden tekstien ja kommenttien lukeminen on terapiaa itsellekin. Toivottavasti alkanut lukuvuosi on kohdallasi helpompi! Tsemppiä! :)
VastaaPoistaToinen vuosi oli minulle (laaja-alainen erkkaope) ehdottomasti se rankin! Ja niin valtasi työuupumus. Vastassa olleen kesän aikana sain voimavarojani kurottua kasaan ja lukuvuoden alettua kävin juttelemassa asiasta jonkin aikaa. Kolmas vuosi olikin helpompi. Nyt alkanut 4. vuosi toden totta on näyttänyt toteen sanonnan, että työ helpottaa. Aiemmin väistämättömänä pitämäni alan ja työpaikan vaihto ei enää tunnukaan välttämättä hyvältä ratkaisulta. Mun on ihan ok mennä töihin. (En olisi ikinä uskonut ajattelevani noin.) Työ tuntuu ok:lta, ja milä tärkeintä VAIN työltä. Asenne on muuttunut -ei välinpitämättömäksi, vaan realistiseksi. Tsemppiä kovasti ja rakkautta itseä kohtaan!
VastaaPoistaKuules ope, nyt alkaa olla jo aika kauan viimeisimmästä blogipäivityksestä! Me halutaan kuulla lisää :))
VastaaPoistaPuss!
Kati