Vanha loppuu ja uusi alkaa

Aikaisemmin kaiken väsymyksen alla taistellessani lupasin esitellä uuden työpaikkani kun hieman uupumuksestani selviän. Nyt on esittelyn aika - ja paljon enemmän taas jo tiedänkin kuin vielä kuukausi sitten!

Joku kyseli, että muutanko. En muuta. Työmatkani muuttuu hieman, mutta ei ratkaisevasti. Suunta on nyt eri, mutta asun sellaisella alueella, että 50 kilometrin säteellä on monia eri kuntia, joten uuden työpaikan löytäminen ilman sitä, että tarvitsee muuttaa, oli oikeastaan aika helppoa. Kulkeminen ei siis aiheuta huolta, enkä joudu muuttamaan - molemmat mukavia asioita.

Koulu on kooltaan suurehko alakoulu. Menen opettamaan pienryhmää, josta tehdään paljon ja aktiivisesti yhteistyötä yleisopetuksen ryhmien kanssa. Tätä yhteistyötä olisi tarkoitus ennestään lisätä ja etsiä sille järkeviä piirteitä ja tapoja toteuttaa sitä. Työnkuvani muuttuu jonkun verran, tähän saakka olen ollut aika pitkälti vain ja ainoastaan pienryhmän opettaja, jatkossa työnkuvani tippuu enemmän pienryhmän ja laaja-alaisen erityisopettajan väliin. Tai paremminkin, siinä on viitteitä molemmista.

Olin todella ihmeissäni siitä yhteisöllisyydestä, jota tunsin opehuoneessa ja yhteistyökuvioista, joista kuulin kun juttelin muiden erityisopettajien kanssa. Odotan varovaisen innostuneena syksyä, ja toivon, että en enää ole työssäni niin yksin kuin parina viime vuonna. Yksinäisyys on ollut pahinta - en ole tajunnutkaan kuinka yksin olen ollut siitä huolimatta, että meitä on luokassa ollut koko vuoden kaksi.

Pahinta on edelleen jättää maailman paras ohjaaja edelliseen työpaikkaan. Muuten en usko montaa asiaa ikävöiväni, oppilaita tietysti toki.

Varovaisen positiivisin mielin siis kohti syksyä. Ensin kuitenkin kesälomalle. Kerron kesän aikana, mihin ratkaisuun tulen blogin kanssa. Vaikka en sitä pitäisikään enää, jätän tekstit kyllä näkyviin - sen verran sivuosumia blogi edelleen kerää, vaikken sitä ahkerasti kirjoitakaan, että uskon, että tällaiselle opeblogille on tarvetta.