keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Vanha loppuu ja uusi alkaa

Aikaisemmin kaiken väsymyksen alla taistellessani lupasin esitellä uuden työpaikkani kun hieman uupumuksestani selviän. Nyt on esittelyn aika - ja paljon enemmän taas jo tiedänkin kuin vielä kuukausi sitten!

Joku kyseli, että muutanko. En muuta. Työmatkani muuttuu hieman, mutta ei ratkaisevasti. Suunta on nyt eri, mutta asun sellaisella alueella, että 50 kilometrin säteellä on monia eri kuntia, joten uuden työpaikan löytäminen ilman sitä, että tarvitsee muuttaa, oli oikeastaan aika helppoa. Kulkeminen ei siis aiheuta huolta, enkä joudu muuttamaan - molemmat mukavia asioita.

Koulu on kooltaan suurehko alakoulu. Menen opettamaan pienryhmää, josta tehdään paljon ja aktiivisesti yhteistyötä yleisopetuksen ryhmien kanssa. Tätä yhteistyötä olisi tarkoitus ennestään lisätä ja etsiä sille järkeviä piirteitä ja tapoja toteuttaa sitä. Työnkuvani muuttuu jonkun verran, tähän saakka olen ollut aika pitkälti vain ja ainoastaan pienryhmän opettaja, jatkossa työnkuvani tippuu enemmän pienryhmän ja laaja-alaisen erityisopettajan väliin. Tai paremminkin, siinä on viitteitä molemmista.

Olin todella ihmeissäni siitä yhteisöllisyydestä, jota tunsin opehuoneessa ja yhteistyökuvioista, joista kuulin kun juttelin muiden erityisopettajien kanssa. Odotan varovaisen innostuneena syksyä, ja toivon, että en enää ole työssäni niin yksin kuin parina viime vuonna. Yksinäisyys on ollut pahinta - en ole tajunnutkaan kuinka yksin olen ollut siitä huolimatta, että meitä on luokassa ollut koko vuoden kaksi.

Pahinta on edelleen jättää maailman paras ohjaaja edelliseen työpaikkaan. Muuten en usko montaa asiaa ikävöiväni, oppilaita tietysti toki.

Varovaisen positiivisin mielin siis kohti syksyä. Ensin kuitenkin kesälomalle. Kerron kesän aikana, mihin ratkaisuun tulen blogin kanssa. Vaikka en sitä pitäisikään enää, jätän tekstit kyllä näkyviin - sen verran sivuosumia blogi edelleen kerää, vaikken sitä ahkerasti kirjoitakaan, että uskon, että tällaiselle opeblogille on tarvetta.

5 kommenttia:

  1. Saman kokenut täällä. Olipa ihana lukea. Mietinnässä on virkapaikan vaihtaminen, vaikka nyt keväällä alkoi jo tämäkin homma tuntua ihan suhteellisen hyvältä. Miten työhönottotarkastuksessa lääkärin kanssa käsittelit/kerroit aikaisemmat läpikäydyt haasteet ja uupumuksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkäri ei niistä kysellyt kyllä mitään. Haastattelussa sen sijaan puhuin ihan suoraan haastattelijoille tilanteesta, en oikeastaan miettinyt siihen mitään strategiaa. Erityisesti en aikonut nostaa esille, mutta kun nousi, en miettinyt sen enempiä vaan vastasin ihan suoraan.

      Poista
    2. Sama jatkaa:
      Aivan. Tuota lääkäriasiaa olenkin pohtinut, että tarvitseeko siitä ylipäätään sen kummemmin siellä jakaa? Tarkastushan mittaa sen hetken terveydentilaa. Oma tilanteeni oli viime keväänä akuutein ja tämä lukuvuosi meni paremmin, kun ymmärsin tilanteeni, omat voimavarani ja sen, kuin äärellä elin. Lisäksi työnohjaus auttoi toipumisessa.

      Onnea paljon uudesta paikasta!:) Ihana on ottaa suunta elämässä eteenpäin - sen jälkeen, kun se niin paljon on saattanut työn takia suuntautua vain maan mutiin...

      Poista
  2. Kiitos blogistasi. Päädyin lukemaan sitä Google-haun "ensimmäiseen omaan kotiin" -kautta (!)

    Luin tämän sitten yhdeltä istumalta läpi, myötäelin ja liikutuin. Tuntui, ettei siitä ole sittenkään niin monta vuotta, kun aloittelevana luokanopettajana pohdin sitä, että empatia on sekä ominaisuus, jota opettajana toimiminen vaatii että ominaisuus, joka tekee opettajan työstä yhtä helvettiä.

    Yli 15 työvuoden jälkeen voin lohduttaa, että homma ehkä helpottaa, jos sitä jaksaa. Viisas työterveyslääkäri aikanaan totesi, että on tervettä sairastua, jos ympäristö on sairas. Vuorokaudessa on kaikilla 24 tuntia, ja loppuajan saa tehdä, mitä huvittaa. Ja että sama palkka juoksee, teit sitten 26 opetustuntiasi varten 30 tai 42 tuntia töitä. Opettaja saa palkan pidettyjen oppituntien mukaan joka tapauksessa. Noviisina suunnittelee enemmän kuin myöhempinä vuosina, stressaakin enemmän.

    Ihanakaan opettaja ei poista oppilaan 11 vuoden aikana kertynyttä kuonaa tai laiminlyöntejä. Vaikka oppilaan valveillaoloaikaa näkeekin enemmän kuin moni huoltajista. Eikä oppilashuoltoryhmäkään jaa resursseja, vaan niiden koko on poliitikkojen käsissä. Byrokratian tyylimyllyjä vastaan on kurja taistella.

    Mutta hyvä työyhteisiö auttaa, tukeva esimies. Ja lapset, niiden edistyminen (ja takapakkikin). Heille kiitoksia, yhteistä jakamista ja jaksamista. Parasta on, että elämää on vielä koulualueen ulkopuolellakin.

    Onnea uudelle työpaikalle ja uusiin koitoksiin!

    t. vanhempi viranhaltija

    VastaaPoista
  3. Moi! Eksyin blogiisi sattumalta alkuvuodesta ja on tullut lukaistua kokonaan lävitse. Osaat kirjoittaa hyvin kiinnostavasti ja kuten itsekin totesit, tällaisille opeblogeille todella olisi enemmänkin tilausta. Erittäin mielenkiintoista olisi kuulla ainakin vielä ensi vuosi, miten sinulla sujuu uudessa työpaikassasi. Toivottavasti jatkat siis blogin pitoa ja onnea uuteen työhön! :)
    T: nuori ope itsekin

    VastaaPoista