Ensin osa pöytä: Hajottaa ihan älyttömästi tämä, kun mulla ei fyysisesti ole tilaa mun luokassa säilyttää yhtään mitään! Mun luokkatilani ylipäätään on älyttömän pieni ja sokkeloinen, eikä mulla ole siis mahdollisuuksia juuri sijoittaa tänne mitään uusia kaappeja tms. Kaikki on aina edessä, miten tahansa ne laitankin. Nyt jo suunnilleen suunnittelen kahdesta tietokoneesta luopumista, jotta saisin itselleni kaapin, minne laittaa tavaroita. Mutta ei, en mä voi luopua tietokoneista - niitä jäisi sitten vain kaksi ja katoaisi mahdollisuus laittaa yksi luokka-aste tekemään samaan aikaan jotain tietokoneilla. Nämä koneet ovat älyttömän vanhat, mutta toimivat hyvin kuitenkin, enkä halua näistä luopua. Joten en luovu. Vaan yritän löytää rakoja, jonne tunkea tavaroitani. Erityisen vaikeaksi tilanteen tekee se, ettei mun kaikki salassapidettävät kansiot mahdu siihen pieneen lukolliseen kaappiin, joka mun luokkaan on ängetty. Olen siis joutunut yhdistelemään kansioita, mikä aiheuttaa sen, etten ikinä löydä yhtään mitään kansioistani. Argh! Toisaalta täällä on vieläkin aika paljon sellaista vuosien varrella tarttunutta kamaa, josta voisi hankkiutua eroonkin, kun vain uskaltaisi hävittää. Ehkä minä jonain päivänä uskallan...
Sitten osa pää: Väsyttää. Väsyttää aivan äärettömän paljon. Oma pinna kiristyy tarpeettomasti oppilaiden kanssa, varsinkin iltapäivisin. Sitten harmittaa se, kun pinna kiristyi. En jaksa ääniä, kotiin päästyäni haluan vain maata sohvalla kuulematta yhtään mitään. Korvat soivat päivän melusta - jota ei omassa luokassa edes ole paljoa, mutta käytävillä ja ruokalassa ja välitunneilla ahdistaa. En ymmärrä, miten minusta on yhtäkkiä tullut näin ääniherkkä. Tänään aloin miltei itkeä, kun tajusin, ettei minun talvilomani olekaan sillä viikolla, milloin luulin sen olevan, vaan viikon myöhemmin. Tämä ehkä kertoo siitä, kuinka herkillä nyt mennään. Toisaalta olen kokenut nyt tämän 1,5 viikon aikana myös minulle syksyn aikana hyvin harvinaiseksi käyneitä "mä olen aika hyvä ope" -hetkiä.
Sitten vielä viimeiseksi osa pakka: Joululoman jälkeen tullut uusi oppilas on sotkenut pakan aivan täydellisesti. Oppilaat etsivät voimakkaasti uutta paikkaansa tässä uudessa sosiaalisessa palapelissä ja osa pelkää jäävänsä nyt sivuun. Tappeluita selvitellään joka päivä, mutta siihenkin on toisaalta tullut nyt jo jotain tolkkua, eli tänään ei selvitelty yhtään tänä päivänä alkanutta tappelua, vaan ainoastaan yksi eilisen kähinä. Eikä siis mennyt kuin yksi oppitunti riitojen selvittelyssä, selkeää edistystä! Viime viikolla kun meni oikeastaan yksi kokonainen päivä.
Otin kännykällä kuvan meidän päivä/viikkoarviointikartasta ja taululla olevasta päivästruktuurista. Pitää kotona yrittää miettiä, saisinko niitä jotenkin purettua koneelle, jotta saisin ne myös tänne näkyville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti