Parempia päiviä

Perjantaiaamuna hengitin aamulla syvään ja marssin alkuopetuksen opettajan luokse pyytämään käsialaharjoitusmonisteita. Meidän luokassahan ei normaalisti kirjoitella käsialakirjoitusta (koska no... käsiala on aikalailla pienin meidän ongelmista), mutta nyt ajattelin, että nyt on kyllä sopiva hetki. Ilmoitin siis, että oppilaiden kovasti odottamien kuviksen tuntien sijaan tänään osa oppilaista kirjoitteleekin käsialakirjoitusta. Ilmeet valahtivat. Kerroin, että luokassa on käyttäydytty tavalla, joka ei ole hyväksyttyä koulukäytöstä. Kerroin, että kirjoitan asiasta selonteon kotiin ja se palautetaan allekirjoitettuna koululle. Kerroin, että jos käytös jatkuu, sovimme seuraavalle viikolla palavereita vanhempien kanssa. Sanoin, että olen pettynyt, mutta uskon, että jokainen pystyy tsemppaamaan omaa käytöstään. Huomasin, että poikia hävetti. Sanoin, ettei tämä muuta sitä, että he ovat minulle tärkeitä. Kerroin myös, että minua eniten harmittaa se, että pojat eniten tekevät hallaa itselleen ja omalle tulevaisuudelleen.

Nyt onkin sitten puhuttu. Puolin ja toisin. Ja eletty muutama päivä rauhassa, vaikka eilen olikin molemmat ohjaajatkin poissa. Silti päivästä ei tullut katastrofia. Nyt on siis jo parempi olo. Jaksolle luokkaani tullut oppilas on muuttunut positiiviseen suuntaan silmissä - hän on hyväntuulinen, rentoutunut ja koulutuloksetkin humisevat silmissä ylöspäin. Ihanaa, mä olen niin onnellinen. Motivoi opea ihan hirveästi!

Koin myös ihanan oivalluksen, kun tajusin, miten saisin apua luokkani tilanteen pohtimiseen. Tajusin, että voin pyytää "konsultaatioavuksi" ;) ystäväni ja tulevan kollegani eli opiskelukaverini ja kutsua hänet kylään luokkaani. Päivät voimme tehdä töitä ja illalla pohtia, että mites sitä työtä voisi tehdä vielä paremmin. Parhautta! Täytyy käyttää tämä hetki nyt hyväkseni ennen kuin tilanne muuttuu niin, että hänkin on työelämässä eikä ole vapaalla tulemaan auttamaan minua.