Olen tässä viimeisen parin viikon aikana kokenut yllättävän monet oharit. Syksyn HOJKS/HOPS -kierroksen aikana niitä tuli vain yhdet, nyt jo näemmä kolmet. Huonoa tuuria varmaan nämä vain, eikä tahallista minun elämäni hankaloittamista, mutta alkaahan tämä harmittaa. Silloin, jos sopisin oppilaspalavereja opetuksen päälle, ei tämä toki haittaisikaan ollenkaan. Mutta ei, minä sovin näitä iltapäivälle/illalle ja oharit aiheuttavat sen, että odottelen täällä tuntikaupalla turhaan. Maanantaina esimerkiksi istuin koululla kolme tuntia opetuksen loppumisen jälkeen odottelemassa palaveria, johon vanhempi ei saapunut. Paljon tosin olen näistä palavereista ja niiden järjestämisestä oppinut - jatkossa en tarjoakaan ilta-aikoja kuin niille, joista tiedän varmasti, että he tulevat paikalle. Muiden kanssa sovin palaverit välittömästi oppituntien jälkeen pidettäväksi, niin ei tule turhaan istuskeltua koululla odottamassa deittiä, joka ei tule...
Töissä on ollut mukavaa. Tänään juuri hehkutin ohjaajalle, kuinka mukava on tulla töihin, kuinka mä tykkään vääntää noiden oppilaiden kanssa ja kuinka hyvältä musta tuntuu se, kuinka kaikki on järjestynyt. Tänään jätin rehtorille myös hakemukseni tuota virkaa varten. Päätin nimittäin, että minusta olisi mukavaa jatkaa sittenkin työskentelyä vielä tuolla. Oma itsetuntoni on lähiviikkojen aikana noussut ja olen ymmärtänyt sen, että olen usein tulkinnut muiden viestejä liian negatiivisesti. Meillä on ihan hyvä työyhteisö, mun tarvii vaan antaa itselleni aikaa löytää paikkani sieltä. Tämän päätöksen tekeminen helpotti oloa huomattavasti ja oli kiva kuulla, että päätökseni oli odotettu.
On ollut hienoa huomata se, että joillekin oppilaille pienryhmästä on oikeasti ihan järkyttävän iso apu. Kaikista konkreettisimmin sen huomaa tietenkin niiden oppilaiden kohdalla, jotka ovat aloittaneet luokassa sinä aikana, kun minä olen opettanut. Heidän kohdallaan on ollut mahdollista nähdä alkutilanne ja se, mihin se muuttuu. Erityisen ihanaa on ollut huomata, kuinka erään oppilaan itsetunto ja mieliala on meillä parantunut. Ja samalla, kuin itsestään, ovat parantuneet myös ne asiat, joiden takia hän on luokkaan alun perin tullutkin. Syksyn kokeiden "voi vee ei kiinnosta" arvosana 4+ on muuttunut tasaiseksi seiska-kasi -linjaksi. Nyt kun kiinnostaa. Kyllä se tekee ihmeitä, se motivaatio.
Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!
Itse sopisin vain yhden tapaamisen per päivä ja heti koulun jälkeen tai jos on jotain hommaa, niin sitten kaksi, että ohareitten kohdalla voi tehdä sitä hommaa. Turhan panttina ei kannata olla.
VastaaPoistaUpeaa, että oppilaasi ovat alkaneet innostua. Pienillä voisi kokeilla jotain "tähti" seinälle tms. motivoivaa juttua eli kun ryhmä onnistuu jossain hyvin, niin laitat vaikka teipillä tähden tms. pahvijutun seinälle. Lukiolaisenikin innostuivat lukemaan sanakokeisiin tällä systeemillä :D
Kaikki mahdolliset palkitsemissysteemit ovat meillä olleet käytössä ja syksystä asti ;) Jokainen päivä arvioidaan hymynaamalla ja jos kaikki saavat hymyn samasta päivästä, koko porukka saa yhteisen tähden (joita kerätään kymmenen ja sitten pidetään luokkabileet) ja jokainen oppilas saa vielä kahdesta peräkkäin olevasta "hymypäivästä" oman tähden, joita myös kerätään kymmenen. Kun näitä on täynnä kymmenen, saa pitää "oman tunnin" eli tehdä yhden tunnin ajan mitä haluaa. Motivoi ihan kamalasti.
PoistaMinulla oli se idea tässä, että tapaamisia on useampi, ettei minun tarvitse kaikkia iltojani istua täällä koululla. Teen asiat mieluummin reippaasti purkkiin. Syksyllä tosiaan onnistui - meillä oli pahimpana päivänä neljä tapaamista putkeen ja kaikki vanhemmat tulivat paikalle.
Mäkin tykkään harrastaa tuota, että pidän putkeen palaverit. Eivät voi venyä pitkälle ja toisaalta saa tiiviisti hommat hoidettua. Jos koulu alkaa vasta yhdeksäksi, oon usein sopinut palaverin kahdeksaksi. Ja kenties seuraavan palaverin heti iltapäivälle. Mulla on enää yksi hojks jäljellä, heti pääsiäisen jälkeen. Siitä alkaakin siis melkein kesäloma! ;)
Poista