En saanut sitä viime merkinnässäni vihjaamaani opettajan paikkaa. Rehtori informoi minua virheellisesti siitä, että päteviä hakijoita olisi ollut vain yksi (minä). Siinä oli ollut jokin sekaannus ja meitä olikin kaksi. Toinen suuremmalla kokemuksella varustettu ja hän tietenkin sai paikan. Ja minä jäin ihmettelemään, että kuinka oikein jaksan.
No kuinka minä oikein jaksan? Seuraavanlaisen sotasuunnitelman olen tehnyt:
1. En suostu enää ottamaan kaikkea vastuuta vastaan. Kun minulle palaverissa annetaan lisähommia, kysyn, mitä edellisistä jätetään pois. "Kun ei tehdä huonosti, jätetään jotain tekemättä." sanoi työterveyslääkäri Vuokko Hupli, jonka työssäjaksamisluennolla olin.
2. Jaan työtehtäviä. On asioita, jotka minun pitää tehdä. On myös asioita, jotka voin organisoida muille tehtäväksi, jos minulla on aikaa organisoida. Sitä aikaa on nyt löydyttävä.
3. Priorisoin työtehtävät. Arvotan ne tärkeysjärjestykseen ja mietin oikeasti sitä, missä ei ole varaa tehdä huonosti, mikä taas ei johda kenenkään pahaan oloon jos jää tekemättä. Jatkan siis täydellä höyryllä oppilaiden pahoinvoinnista kertomista ja siihen puuttumista, koska sitä ei ole varaa tehdä huonosti tai jättää tekemättä. Sen sijaan en ota stressiä siitä, jos ei tälläkään viikolla saada kuviksen tunnilla tehtyä mitään järkevää. Kukaan ei kuollut.
4. Yritän silti löytää aikaa ja hetken opetukselle. Koska siinä ihan oikeasti mieli lepää ja olo rauhoittuu. Jos koko päivän juoksen palaverista toiseen ja yritän aina luokassa ollessani tehdä sataa asiaa yhtä aikaa, pää räjähtää. Olen opettaja, minulla on oikeus välillä myös opettaa.
5. Kun olen töissä, olen töissä. Kun olen vapaalla, olen vapaalla. Vapaalla en ole töissä. Vapaalla minä pidän huolta siitä osasta minua, joka ahdistuu kun ei saa asioita tehtyä niin hyvin kuin haluaisi. Siitä, joka tuntee riittämättömyyttä ja huonoutta. Vapaalla minä olen vain minä, en opettaja.
6. Ratsastan. Treenaan. Harjoittelen. Nyt vähän aikaa, itseäni säästääkseni, suhtaudun työhöni sillä tavalla, että se on jotain, mitä minun tulee tehdä, että saan illalla mennä tallille ja nousta oman hevoseni selkään harjoittelemaan uusia kuvioita. Silloin se nimittäin on sen arvoista, vaikka se ei tällä hetkellä työnä ole minuutta eheyttävää, vain rikkovaa.
Ja hei - huomenna alkaa viimeinen viikko ennen joulua!
Laita itsellesi maksimityötuntimäärä / päivä ja pysy siinä. Listaa ne, mitkä pitää tehdä välittömästi ja ne, jotka eivät ole niin tärkeitä, niin let them be. Multitasking käy ennen pitkää rasittavaksi.Seuraa Molia ja hae uusia töitä, tammi-helmikuussa tulee hurjasti paikkoja auki.
VastaaPoistaTsemppiä vika viikolle ja hyvää lomaa, vaihda maisemaa edes hetkeksi, niin saat uusia ajatuksia
<3
Kiitos! Samoin sinulle hyvää lomaa :) Maisemaa en vaihda hetkeksikään, mulla hajoaa pää jos en päivään pääse tallille ;)
PoistaOtan osaa tilanteeseesi, mutta tsemppaan sinua tässä työssä jaksamiseen! Tuo listasi on hyvä, järkevä ja oikea. Tee niinkuin kirjoitat, sillä noin sen työn pitää mennä. Työ on työtä, elämä on elämää ja työ on vain osa sitä.
VastaaPoistaJoulunodotuksin konkarikollega
Heippa,
VastaaPoistaEksyin blogiisi, kun surffasin erkkaopettajien blogeja. Opetan itsekin pienryhmää, joten kirjoituksesi ovat tuttua tavaraa. Tunteet heittelevät turhautumisen kautta suruun, vihaa, onneen ja vaikka mihin. Aloittaessani koin, että aika ei riitä kaiken opettamiseen ja niinhän se onkin. On vain uskallettava priorisoida. Pääasia on, että oppivat kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan peruslaskuja. Kaikki muu on ns. ylimääräistä johtuen jokapäiväisistä käyttäytymisen ja tunne-elämän ongelmien aiheuttamista sotkuista. Itse olen huomannut, että mitä kauemmin teen tätä työtä, sen varmemmaksi tekemisistään tulee. Kaikki pienryhmäläiset eivät tule integroitumaan yleisopetuksen luokkiin laajojen ongelmiensa vuoksi.
Sinä teet arjessa sen minkä erityisopetuksen ammattilaisena voit, Et voi muuttaa kotioloja tai koettuja traumoja. Voit vain tukea ja pitkämielisesti luoda luottamuksen ilmapiiriä luokkaan.
Suunnitelmasi työmäärän kitkemiseen on hyvä. Toivon parasta ja hei, tsemppiä:)
t. työhön uppoutuva erkkaope