Juttelin työpsykologin kanssa siitä, millaisia eroja hän oli huomannut työuupumusseulani pisteitä laskiessa. Hän oli siis verrannut työuupumusseulan, jonka täytin pari viikkoa sitten, vastauksia niihin, jotka olin täyttänyt tämän vuoden helmikuussa ennen sairaslomalle jäämistäni. Yhtäläisyytenä näissä oli ensinnäkin se, että työuupumus alkaa olla jo aika vakavalla tasolla. Työt vaikeuttavat nukkumista, vapaa-ajan asioiden mielekkyyttä ja lisäksi on tullut pysyvästi seuraksi tunne, ettei työllä ole mitään merkitystä. Töihin lähteminen ärsyttää ja tuntuu rasittavalta mennä taas kerran koko päiväksi toistamaan samoja merkityksettömiä asioita töihin. Eli siis asenteen kääntyminen vaarallisen kyynisyyden puolelle on nyt tapahtunut. Yksi merkittävä ero kuitenkin löytyi. Viime keväänä koin, että olen merkittävästi huonompi kuin muut opettajat, ja että teen huonoa työtä. Nyt en enää koe niin. Koen, että olen ihan hyvä opettaja, joka tekee ihan hyvää työtä riittämättömillä resursseilla. Tämä on varmaan se ero, joka on pitänyt minut tähän asti pystyssä ja työskentelemässä. Pystyn menemään joka päivä töihin, enkä vihaa itseäni työpäivän jälkeen. Olo on vain tyhjä.
Sen lisäksi, että luokkamme tilanne noin ylipäätään on hankala, erityistä lisäpainetta tuo nyt se, että joudun olemaan todella paljon pois luokasta. Minulla on kamalasti palavereja, ja rehtori on ottanut nyt sen linjan, että pidämme osan palavereista opetuksen päällä. Tämä sen takia, että saamme minun työpäivien pituuksia vähän suitsittua. Tämän olen ottanut huojentuneena vastaan, koska työviikot ovat menneet aivan liian pitkiksi ja palavereja on tarvinnut pitää iltamyöhään asti urakkana. Ja kuten varmaan jokainen tietää, ei sen kahdeksan tunnin jälkeen enää yleensä ajatus leikkaa kovin hyvin, joten palaverit ovat olleet omalle päälle hankalia. Nyt se asia on omalta osaltani helpottanut, mutta näkyy tosiaan siis luokan rauhattomuuden lisääntymisenä.
Eräs meidän koulun kollegani oli vähän aikaa sijaistamassa meidän luokassa ja sanoi sen jälkeen, että hän ei tekisi minun työtäni päivääkään, työolot eivät ole inhimilliset. Hän kehoitti etsimään uutta työpaikkaa. Tuo puheenvuoro aiheutti minussa silloin kovaa vastustusta, enkä halunnut ajatella koko asiaa. Jostain se silti hiipi mieleeni ja aloin miettimään sitä uudestaan. Nyt olen saanut samaa viestiä myös muualta.
Ja pitkien pohdiskelujen jälkeen tein päätöksen. Haen muualta töitä. Koska minulla on oikeus suojella omaa, vasta kasvuvaiheessa olevaa opettajuuttani kyynisyydeltä ja ammatti-identiteettini murskautumiselta. Toteutin siis suunnitelmani, ja lähiaikoina selvinnee, minne tiet vievät. Ja mitä sieltä tien varrelta ja päästä löytyy.
Voimia ja onnea mahdollisiin uusiin haasteisiin!
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä päätökseltä kirjoitustesi ja etenkin noiden perustelujen valossa. Tsemppiä!
VastaaPoistaTuen Sinua tässä päätöksessäsi aivan ehdottomasti! Työn pitää olla tekijälleen mielekästä ja työolot, resurssit, työkaverit ja oppilaat kivoja. Erityisopettajista on huutava pula, saat varmasti työpaikan ihan heti muualta.
VastaaPoistaVarmaankin järkevä päätös sinulle, koska jotta voi toimia opettajana hyvin, niin oman voinnin pitää olla kunnossa. Tsemppiä uusiin haasteisiin!
VastaaPoistaT. E
Hienoa Noviisiopettaja! Olet tehnyt hyvän päätöksen etsiä ja hakea uusia tuulia ja uutta työpaikkaa! On oikein rakastaa itseään niin paljon ja juuri sopivasti, että huolehtii omasta hyvinvoinnistaan, ammattillisuuden kasvusta ja elämänpolusta, että etsii itselleen mielekästä työtä. On tärkeää pitää itsestään kaikella tavalla huolta ja muistaa, että työ on osa elämää, vain osa! Meillä on myös muu elämä ja silloin työ ja tämä muu on tasapainossa, kun muustakin elämästä jaksaa nauttia juuri sopivasti. Työ on tärkeää, mutta toivottavasti meille itse kullekaan se ei muodostu elämää tärkeämmäksi. Ne todelliset, merkitykselliset hetket, ihmiset ja asiat ovat useimmiten jossain muualla kuin työssä. Olen kokenut myös sen, että kun näin on, myös työ tuntuu mielekkäältä ja mukavalta ja antaa muutakin kuin palkkapäivänä euroja tilille. SIis toivon todella, että löydät Noviisiopettaja juuri sinulle hyvän työpaikan, jossa saat nauttia työnteosta ja kehittyä opettajuudessasi eteenpäin. Tämä e-opettajan ammatti on hieno ammatti, ja kasvunvuosia rikkaita sellaisia sinulle toivon! Pieni toive on, että jatkat bloggailua uusissa kuvioissakin, sillä pidän todella realistesta tavastasi kirjoittaa!
VastaaPoistaJoulua jo odotellen, konkarikollega!