Kevätlukukausi korkattu!

Mukavaa ja innostavaa vuotta 2013 kaikille!

Me palasimme arkeen ja töihin jo keskiviikkona – suoraan sanottuna loma oli aivan liian lyhyt eikä riittänyt palautumiseen. Nukui loman loppuun asti 12-14 tuntia vuorokaudesta, joka tuntuu ihan uskomattomalta määrältä. Nyt kun olen yrittänyt palautua takaisin nukkumaan normaalia 7-8 tuntia yössä, olen äärettömän väsynyt. Onneksi tynkäviikon jälkeen viikonloppukin tulee nopeasti.

Aamulla on ollut omituista huomata, että maailma ei kaadukaan, vaikka tulen töihin vasta vähän ennen kahdeksaa. Normaalisti olen tullut töihin vähän ennen seitsemää tai hieman seitsemän jälkeen, jotta olen aamulla saanut tehtyä niitä hommia, joita en muuten kerkeä. Tähän kun lisää sen, että minulla on joka päivä opetusta kahteen ja töissä menee sitten kuitenkin kolmeen-neljään iltapäivällä, ovat työviikot automaattisesti venähtäneet liian pitkiksi. Nyt sitten olen päättänyt sen lisäksi, että vähennän työtehtäviäni, vähentää myös työtuntejani. Pidän niistä kirjaa ja yritän saada työviikot pysymään noin neljässäkymmenessä tunnissa. Vaatii taas uuden opettelua, mutta on oman elämisen kannalta oleellista.

Palaan varmaan siinä vaiheessa, kun energiataso nousee, takaisin siihen, että tulen koululle aikaisemmin aamulla. Olen tykännyt siitä, että aamulla olen saanut jotain tehtyä jo ennen kuin oppilaat tulevat. En tykkää tehdä asioita kiireessä (tämä on kai minun periongelmani näin opettajana), joten myös se, että kun oppilaat tulevat, minulla on selvät sävelet päivän kulusta, on helpottanut työpäivän kaaosta. Mutta nyt otan kaiken irti siitä, että minulla on mahdollisuus aamulla  nukkua ylimääräinen puolituntinen.

Kevätlukukauden alku ei aiheuttanut meillä oikeastaan minkäänlaista kaaosta luokassa. Tein marras-joulukuun niin tehokkaasti töitä sen puolesta, että minun seuraajallani olisi edes hiukan inhimilliset olot aloittaa täällä, että siinä samalla loin niitä myös itselleni, kun jäinkin tänne. Nyt siis resurssia on jonkin verran enemmän ja luokan sisällä vaikuttaneita jännityksiä on purettu oppilaiden sijoittelulla. Tilanne on helpottanut niin paljon, että ensimmäisen työpäivän jälkeen oli epätodellinen olo. Ja se epätodellinen olo johtui siitä, että minulla oli mukavaa töissä. Uskomaton ja ihana tunne.

Siitä huomaan, että en ole syksystä todellakaan vielä palautunut, että en osaa ottaa nyt iloa irti siitä, että luokassa on rauhallista. En innostu opettamaan ja tekemään tunneilla kaikkia niitä asioita, joita aiemmin ei voitu tehdä ihan vain sen takia, että kaikki aika meni siihen, että oppilaat pidettiin irti toistensa päältä ja ärsyttämästä toisiaan. Nyt sitten olisi aika opettaa ja tehdä tunnilla erilaisia asioita, olen niin väsähtänyt, että en saa mitään tehtyä. Tai siis, kyllähän me tehdään nyt hommia ja oppilaat nauttivat siitä, että nyt voidaan avata kirjat ja tehdä tehtäviä ilman hirveää härdelliä, mutta ei me mitään pedagogisesti hirveän hienoa tehdä. Mutta ehkä tässä jossain vaiheessa, kun tämän tilanteen oikeasti tajuaa...

Mutta kevättä ja valoa kohti mennään, kyllä tämä tästä lähtee sujumaan tämä kevätlukukausi. Jännä on myös ajatella sitä, ettei yhtään tiedä, missä sitä on ensi syksynä töissä.