Virallista

Alkuviikosta minulle saapui postissa kirjekuori, jonka sisältö kertoi, että minun valintani vaali oli vahvistettu. Minut on siis valittu hoitamaan erityisluokanopettajan virkaa 1.8.2011-31.7.2012 väliselle ajalle - hakuajan loppuessa minulla ei vielä ollut virallista kelpoisuutta, joten en voinut saada vakituista virkaa. On kummallista, kuinka helpottavalta tieto siitä, että nyt kaikki on virallista, tuntuukaan. Olen koko ajan tiennyt, että minulla mitä luultavammin on työpaikka kyllä ensi syksyksi, koska alueella, josta töitä hain, on huutava pula erityisopettajista. Silti se, kun tuon paperin sai käteen, oli hieno hetki. Nyt se on sitten virallista!

Olen käynyt tulevalla koulullani muutaman kerran käymässä haastattelun jälkeen sekä soitellut useamman kerran rehtorin kanssa. Koska minulla ei ole aiempaa kokemusta opettajana toimimisesta, kaikki on minulle uutta, ja kysymyksiä syntyy koko ajan lisää. Milloin syksyllä tulee mennä koululle? Saanko ottaa jo keväällä yhteyttä vanhempiin? Voinko käydä järjestelemässä luokkaa jo kesäkuussa, vai odotanko elokuuhun? Minne toimitan pätevyystodistukseni? Milloin palkka tulee? Milloin tulee tieto ensi syksyn tiloista ja kouluohjaajista? Saanko osallistua jo tänä keväänä koulun kevätjuhlaan? Kaikki on uutta ja jännittävää. Pyörin kahden vaihtoehdon välillä kesän suhteen - joko pitäisi yrittää elokuuhun asti olla mahdollisimman tiukasti miettimättä ensi syksyä tai sitten ruveta jo nyt valmistautumaan syksyä varten. Syksyn haasteet ovat niin suuria, että tuntuu, että en ehdi niihin varautua, jos en valmistaudu ajoissa. Minulla ei ole mitään materiaalia! Struktuurit ja toimintaa kuvaavat kuvat pitäisi tehdä! Toisaalta levätäkin pitäisi.

Nykyinen työni loppuu kesäkuun lopussa. Olen alustavasti antanut itselleni luvan tutkia erilaisia opuksia ja suunnitella materiaalia siihen saakka, mutta sen jälkeen pitäisi pystyä pitämään kuukausi lomaa, ennen kuin koulu alkaa syksyllä. Saa nähdä kuinka onnistuu...

Syksyn osalta mietityttää moni asia myös opettamani luokan suhteen. Omat kyvyt mietityttävät välillä. Kuinka tästä oikein selviää? Ei se kai auta kuin sukeltaa veteen ja toivoa, ettei tule kiviä vastaan.