maanantai 30. toukokuuta 2011

Monisteita, kuvakommunikaatiota ja sosioemotionaalista kehitystä

Kävin eilen lävitse koko illan kansioihin ahdettuja opiskelumonisteitani. Etsin niiden joukosta niitä papereita, joissa olisi jotain vinkkejä ensi vuotta varten ja samalla yritin järjestellä niitä järkevästi. Siirsin muun muassa puheopetuspaperit omaan kansioon, jota en raahaa työpaikalle ensi syksynä - minusta kun ei ainakaan nyt ole tulossa laaja-alaista erityisopettajaa. Sen sijaan napsin puheopetusmonisteiden joukosta ne muutamat monisteet, joissa kerrotaan kuvakommunikaatiosta. Lisäksi yritin kaivaa esille monisteita, joissa käsiteltiin sosioemotionaalisen kehityksen tukemista (eli siis tunne-elämään ja käyttäytymiseen liityviä asioita), mutta en oikein löytänyt. Eipä niitä paljoa käsiteltykään.

Olen miettinyt paljon lähiaikoina kuvakommunikaation käyttöä, koska olen kuullut, että nuorimmat luokkani oppilaat luultavasti hyötyisivät siitä paljon. Suulliset ohjeet menevät heiltä usein ohitse ja päivään luotava järjestys on erittäin tärkeää. Kuvien avulla sitä olisi mahdollista käydä lävitse. Kuvakommunikaatio on kuitenkin itselleni suhteellisen vieras alue, ja kuvien käytöönotto mietityttää. Koulussa ei tällä hetkellä ole mitään lisenssiä kuviin, joten esimerkiksi Pictogrammit sekä PCS-kuvat ovat tästä syystä poissuljettuja vaihtoehtoja, koska niihin tarvitsee lisenssin. Ja jotenkin voisin veikata, että rehtorilta ei liikene rahaa lisenssiin. Joten olen siis tutkinut Papunetin (linkki tuolla sivussa) ilmaisia kuvagallerioita ja pohtinut, että niistä pitäisi yrittää muodostaa sopivia. Ongelmaksi tulee se, että en tiedä, millaiset kuvat olisivat hyviä. Asiantuntijaa vaivatessani sain vastauksen, että oppilaani huomioonottaen saattaa olla, että he "häiriintyvät" liikaa väreistä, eli yksinkertaiset mustavalkoiset kuvat olisivat parhaita. Mutta ne ovat niin tylsiä! Lisäksi minua mietityttää koko kuvien käyttö - opinko käyttämään niitä luontevasti niin, että niistä tulee osa kommunikaatiota. Ovatko kouluohjaajat halukkaita harjoittelemaan uuden tyylin? Haluavatko oppilaat oppia?

Toinen asia, mitä olen pyöritellyt paljon, on jonkun sosioemotionaalista kehitystä tukevan ohjelman pyöräyttäminen käyntiin heti syksyllä. Etsinnöissä olisi siis joku ohjelma, joka auttaisi tunnistamaan omia tunteitaan, toisten ihmisten tunteita, sekä mahdollisesti ratkaisemaan ristiriitatunteita. KiVa Koulu materiaalit koululla kuulemma on jo valmiina, mutta niitä on ainakin osan oppilaista kanssa käytetty jo paljon. Toisaalta tuollaisen ohjelman suunnitteleminen ei sinänsä olisi vaikeaa itsekään, mutta menisihän siinä aikaa... Tarvitsee siis jatkaa valmiin ohjelman metsästystä.

Mitäs muuta. Tällä viikolla pitäisi käydä hakemassa muutama opettajan opas kesälainaan koululta. Toivon todella, että myös otan vain "muutaman", enkä kaikkia...

4 kommenttia:

  1. Minkä verran sä olet opiskellut puheopetusta, ja miltä kantilta?

    VastaaPoista
  2. Sen verran, että periaatteessa mun pitäisi tunnistaa erilaiset ongelmat äänteiden tuottamisessa ja tietää, millaisilla harjoituksilla niitä voisi lähteä korjaamaan. Yhden harjoittelun aikana pidin aika paljon noita puheopetustuokioita. Täytyy tosin tunnustaa, että puheopetus ei todellakaan ole se osa-alue, jossa koen olevani vahvimmillani. Toisaalta se on myös sellaista, että teorian lisäksi pitäisi hallita käytännössä se äänteen kuuleminen, kun työskentely on kuitenkin niin hienojakoista puheopetuksessa. Mutta siis, käytännössähän puheopetus on erityisopettajan kannalta S, R ja L -äänteiden korjaamista. Ja tietysti muidenkin, jos niissä on ongelmia.

    VastaaPoista
  3. Okei, kiinnosti vain, kun oon vahan harkinnut jatkavani tan tutkinnon jalkeen tekemaan maisteria puheen oppimiseen/kehitykseen/puheterapiaan. :)

    VastaaPoista
  4. Se on kyllä tosi mielenkiintoista! Mulla vaan tökkii se, kun mun oman äänteetkään ei ole ihan 100% puhtaita ja lisäksi mun kuulo ei oikein tunnu tottuvan äänteiden kuulemiseen, niin ei meinaa lähteä onnistumaan. Tosin jo kuuden viikon harjoittelun jälkeen se alkoi sujua vähän paremmin, eli eiköhän sekin alkaisi harjoittelun kautta sujua... Mutta ihan tyytyväinen olen, ettei puheopetusta kuulu mun ensi syksyn lukujärjestykseen ;)

    VastaaPoista