Harvinainen hiljainen hetki luokassani. Vain yksi luokkaryhmä paikalla, ja saadakseni kevyen laskun päivään, merkitsin matematiikan kokeen ensimmäiselle tunnille. Nyt on kulunut jo kymmenen minuuttia hiljaisuutta, joka tuntui alkujaan ihanalta, mutta nyt jo ahdistaa. Tekisi mieli nousta ylös, liikkua luokassa, mennä auttamaan... En osaa yhtään nauttia näistä hyvin harvinaisista hiljaisista hetkistä luokassani. Kaikki oppilaat tuntuvat olevan työn touhussa, tehtävät näyttävän sujuvan. Ja minä ahdistun paikallani, kun ei ole mitään tekemistä. Tämä oli kyllä viimeinen kerta, kun suunnittelen tällaisen "ihanan ja rauhallisen" tunnin itselleni aamuksi.
Oppilaat ovat väsyneitä, samoin minä. Pimeä ja märkä syksy (ei tämä talvea kyllä vielä ole!) väsyttää ja vie voimat. Päiviä joululomaan lasketaan jo yhdessä, ja onneksi kohta voi jo avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Ja onneksi joululoma on pitkä (2,5 viikkoa), se tulee nimittäin tarpeeseen.
Nyt sainkin jo ensimmäisen kokeen tarkistettavaksi, jes! Palailemme.
Heippa Noviisiope! Jostain tänne eksyin ja lukaisin koko blogin heti läpi, mikä kertonee siitä, että a)osaat kirjoittaa b)blogissasi on kiinnostavaa sisältöä. Olen itse pikku hiljaa opiskelu-urani loppupäätä kohti rämpivä aineenopeopiskelija ja harkinnut itsekin vastaavan blogin aloittamista sitten kun minusta vihdoin tulee se "ihan oikea ope". Pidän kovasti rehellisestä otteestasi näissä kirjoituksissa ja toivottavasti saan lukea lisää kuulumisiasi ensimmäisen vuoden varrelta. Ehkä sitten kun aloitan sen oman blogini, niin olet jo päässyt keltanokkavaiheesta yli ja voit ehkä jo "kokemuksen syvällä rintaäänellä" antaa palautetta ja tukea. Kauheasti tsemppiä ilmeisen rankkaan syksyysi, joulu(loma) on jo ovella! terveisin "ei-vielä-edes-noviisi"
VastaaPoistaKiitos sinulle ihanasta kommentistasi! Minä itse yritin opiskeluaikojeni loppupuolella etsiä luettavakseni blogia, joka kuvailisi opettajauran alkuhetkiä, enkä sellaista löytänyt. Päätin silloin, että perustan sellaisen itse. Sinun blogiasi odottelen jo, täällä on ensimmäinen lukija :)
VastaaPoistaMun kommentti tulee vähän jälkijunassa. Mä oon tehny opesijaisuuksia (luokanope,laaja-alanen erityisope, erityisluokanope)jo 9 vuoden ajan. Pisimmän pätkän tein marraskuusta 2010 lokakuun loppuun 2011, kun sijaistin laaja-alasen erkan äitiysloman epäpätevänä. Mulla oli opetettavana 1.-4.luokkalaiset ja en ollu laaja-alasen hommia tehny siinä vaiheessa aikasemmin. Olihan se aika suo alottaa lukuvuoden lopussa. Mulla oli kyllä se hyvä puoli, että tunsin valtaosan opettamistani oppilaista aikaisempien sijaistusten kautta.
VastaaPoistaOli varsin opettavainen vuosi, opin paljon ja monipuolisesti uusia asioita. Tein ilmeisesti työni hyvin, kun sain kiitosta sekä työkavereilta että oppilaiden vanhemmilta. Kaikenlaisia testejä korjatessa meinas kyllä välillä mennä järki, mut selvisin. Mulla on siis erkka pitkänä sivuaineena yleisen kasvatustieteen opinnoissa (enää gradu kesken).
Nyt vietän äitiysloman viimesiä kuukausia ja vuoden alusta ainaki isäkuukauden ajan pääsen takas koulumaailmaan. Sitä oon jo kaivannukin, välillä hyvin paljon.