Kiitos ihanasta tsemppikommentista viime bloggaukseeni kommentoineelle! Tuli taas intoa kirjoitella lisää, kun muisti, että joku käy näitä lukemassa :)
Enää 13 koulupäivää joululomaan! Tuntuu aivan käsittämättömältä, että ihan kohta on minun ensimmäinen syyslukukauteni opettajana ohitse. Ja minä alan pikkuhiljaa tottua siihen, että minua kutsutaan "opeksi" ;)
Muutamia isoja ja ihania muutoksia ovat muutamat viime viikot sisältäneet. Ensinnäkin minun perheeni on saanut lisäystä - ihana suomenhevosherra on liittynyt meidän laumamme uudeksi jäseneksi. Eli siis nykyään tallille on "pakko" raahautua joka päivä, vaikka kuinka pitkään venähtäisi koululla - ja se auttaa a.) lähtemään koululta ajoissa ja b.) pitämään mun pääni kasassa. Eilen kävimme hepan kanssa pitkällä maastoretkellä, ja oli kyllä niin loistavaa vain istua lämpimän hevosen selässä ja nauttia siitä, että kukaan ei ole vaatimassa yhtään mitään. Tallilla on muutenkin jotenkin niin mahtavaa, kun siellä tittelit riisutaan - siellä mä en ole kenenkään ope, enkä mä ole vastuussa muusta kuin omasta hevosenpidostani. Kukaan ei kysele, miten mulla meni töissä ja miten mä jaksan siellä. Sen sijaan multa kysellään miten tunti meni, aionko mennä kisoihin ja lähdenkö maastoon, vaikka onkin pimeä. On niin loistavaa olla jotain muutakin kuin opettaja välillä. Läheiset elää niin mukana tässä mun opettajasyksyssäni, että aina jotenkin keskustelu kääntyy kouluelämään. Ja musta on ihanaa, että niitä kiinnostaa, ja mä myös haluan jakaa näitä mun kouluun, opettajuuteen ja siihen kaikkeen liittyviä ajatuksia ihmisten kanssa. Mutta silti, tai ehkä paremminkin siksi, on upeaa, että on joku paikka, missä kukaan ei kysele mun ope-elämästä mitään.
Luokka koristautuu joulua varten, joululaulut soivat joka aamu ja joulukalenterin luukut aukeavat. Kyllä se loma sieltä tulee.
Ole hyvä :). Ja huomaatko, jäin kerrasta koukkuun niin että tulin jo heti seuraavanan päivänä takaisin ;)
VastaaPoistaOnnea hevoskaupoista! Unohtui tosiaan eilisessä kommentista myös se, että itsekin heppatyttönä pystyn niin samaistumaan näihin hevostelun tuomiin relaamiseen mahdollisuuksiin... Itsellä on tosin ollut onnekas tilanne, että olen opiskeluaikananikin päässyt noin joka toisen viikonlopun viettämään tallilla: vaikka se ei ole paljon, niin tuskin olisin yhtä hyvin kestänyt opiskelun aiheuttamaa stressiä yms. Niin suuria murheita ei olekaan, ettei ne ainakin vähän pienene hevosen selässä :). Joillekin pääkopan nollaus tapahtuu urheilemalla, vetämällä kännit, meditoimalla tai päiväkirjaa kirjoittamalla, mutta itselleni en ole löytänyt parempaa rentoutumis- ja voimautumiskeinoa kuin laatuaika erään tietyn ihanan heppatoverini kanssa. Ihmeellinen, ihana eläin (tarkoitanh tässä sekä tätä erityishevosystävääni että hevosten ihmeellisyyttä ja fantastisuutta ylipäätään).
Tilanteesi opehuoneessa kuulostaa vähintääkin mielenkiintoiselta... Itse olen luonteeltani vähän taipuvainen ottamaan asioita henkilökohtaisesti ja siksi tällaiset mahdolliset tulevat konfliktitilanteet kollegoiden kanssa tuntuvat jo etukäteen kamalan pelottavilta. Mutta ehkä sitä sitten karaistuu ja kovettuu, osaa ottaa asiat ammattirooliinsa kohdistuvina, ei itseensä persoonana. Opettajahuoneet noin ylipäätään (sillä vähäisellä kokemuksella mitä minulla niistä on), tuntuvat olevan vähän liian usein sellaisia juorupesiä, että aina on pitää olla joku ihminen jonka tekemisistä ja sanomisista jaksetaan jauhaa kyllästymiseen asti - välillä se on juorujen ja paheksunnan kohde on oppilas, välillä oppilaan vanhempi tai sitten opettajakollega. Yhtä köyttä vedetään koko opettajakunta, huhhahhei? No, tietty yleensä yhtä suurta perhettä ollaan silloin, kun se "puhutuin ja vihatuin" on joku opehuoneen ulkopuolinen ihminen tai ihmisjoukko, silloin me-he -asetelma yhdistää, vaikka se arveluttavaa onkin.
Voimia viimeiseen puristukseen ennen joulua!
terv. se-eilenkin-kommentoinut-anonyymi
Kuulostaa niin tutulta tuo, mitä kirjoitit hevosista! Mä nautin niin täysillä sekä ihanista, rentouttavista maastolenkeistä, harjailusta ja muusta puuhailusta sekä kunnon kouluratsastusrääkistä - tänään taas illalla valmennuksessa vastalaukkaa vääntäessä nollaantui täysin kamala työpäivä.
VastaaPoista