Opettajakunnassamme on näkyvissä selvää joululomaa edeltävää stressiä, väsymystä ja vitutusta. Lähes kaikki tiuskivat toisilleen, huokaukset kaikuvat aamuisin opehuoneessa ja iltapäivällä kaikki istuvat opettajien työtilassa tietokoneilla naamat näkkärillä. Myös minä. Eilen ahkeroin arviointien parissa ja nyt alkavatkin olla lähes kaikilla oppilailla kaikki arvosanat valmiina muistitikullani. Keskiviikkona sysään ne pois käsistäni, kunhan vain ensin saan kaikkien integraatio-opettajieni antamat arvosanat tietooni. Vietin muuten eilen kaksi tuntia ja kolme välituntia metsästäen käsiini näitä opettajia, jotta sain arvosanat kaikille. Jo aiemmin olin lähettänyt sähköpostia asiasta, mutta vain yksi (1) opettaja vastasi siihen. Joten juoksuksihan se meni, ja kaikkia en silti saanut kiinni. Mutta nyt ne alkavat suurimmalti olla kasassa.
Muutenkin valtavan pitkältä kaksi viikkoa sitten näyttänyt "Ennen joululomaa..." -listani on lyhentynyt. Pyörin tasan kaksi viikkoa sitten yöllä sängyssä saamatta unta koska koko ajan mieleeni muistui jotain muuta, mitä pitää vielä ennen joulua tehdä. Lopulta nousin ylös ja kirjoitin kaiken paperille ylös. Kohtia tuli 33. Olen viivannut niitä sieltä yksi kerrallaan pois, ja tänään vihdoin pääsin tilanteeseen, jossa kohtia on enää jäljellä alle kymmenen! Kyllä ne siitä vähenevät, kun vain sinnikkäästi tekee työtä.
Opettajien lisäksi pinna tuntuu kiristyvän myös oppilailla. Tämä näkyy paineena minun luokkani suuntaan - ihan tässä lähipäivinä meillä aloittaa taas uusi oppilas ja muutama muu on ns. "jonossa", eli heti, kun vain tilaa tulee, niin tulijoita olisi myös tilalle. Olen nyt yrittänyt rehtorille (ja kaikille, jotka suostuvat kuuntlemaan) puhua siitä, että meidän täytyy nyt aloittaa tämän meidän koulun erityisopetuksen tilanteen pohtiminen ihan kunnolla - tällä hetkellä tilanne on se, ettei nykyinen tilanne tue millään tavalla yleisopetusta. Eli siis minun pienryhmäni ei toimi yleisopetuksen kanssa rinnakkain ja tukena, vaan lähinnä sijoituspaikkana sellaisille oppilaille, joita ei tukemallakaan saada nousemaan tietyn tason "yli". Minä itse olen vakaasti sitä mieltä, että tämän kokoisessa koulussa pitäisi ehdottomasti olla pienryhmässä ns. kriisipaikkoja, joihin otetaan nopealla siirrolla sellaisia oppilaita, joiden kuntoutumisesta takaisin isoon ryhmään on toiveita, he vain tarvitsevat hetkellisesti enemmän pukea. Uuden erityisopetuksen strategian hengessä siis. Tällä hetkellä minä kyllä teen sitä työtä tuolla itse, ja olenkin pyrkinyt täyttämään nämä jäljellä olevat paikkani (nyt tulevan uuden oppilaan myötä oppilasluku on täynnä) juuri näillä "jaksolle" tulevilla oppilailla. Ongelma vain on se, että paikat loppuvat kesken, eli siis tukitoimet eivät ole riittävät. Menen siis taas istumaan rehtorin kansliaan lyömään nyrkkiä pöytään - ja miettimään, onko mulla töitä tuossa koulussa ensi vuodeksi, jos näin hankalaksi alan...
Tsemppiä kaikille opiskelijoille viimeisessä hommaruuhkassa ennen joulutaukoa ja muille opettajille viimeisiin seitsemään työpäivään - ihan kohta ne ovat ohitse!
Mä oon keräillyt kans epämääräisiä listoja hommista, mitkä pitää tehdä ennen joululomaa. Mutta voisin koota ne myös tuollaiseksi yhdeksi selkeäksi niin ku sullakin. Oon kirjoitellut vaan sinne tänne kalenterin nurkkaan ja muistilapuille - semmoset häviää ja unohtuu. Ja sitten miettii, että mitähän vielä...
VastaaPoistaHuomaa kyllä, että ajatukset on hyvin pitkälti töissä, kun jouluihmisenä ei oo tullut laitettua kotona joulua siihen malliin kuin yleensä. Töitten jälkeen ei jotenkin ole enää irronnut. Ehkä tuon listan myötä saa vähän jäsenneltyä ajatuksia. :) Tai sitten kauhistun tehtävien asioiden määrästä.
Suosittelen kyllä tuota yhtä lappua täynnä tehtäviä asioita - selkiyttää kamalasti! Siihen voi lisäillä, kun taas keksii jotain - ja niiden yliviivaaminen on vain niin ihanaa.
VastaaPoistaMä olen myös jouluihminen ja silti joulu ei näy meillä kotona mitenkään. Töiden jälkeen vaan ei todellakaan jaksa, koko joulu tuntuu vieläkin vähän epätodelliselta.