sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Ensimmäinen työviikko...

... meni hyvin. Nauratti, oli hyvä olo ja aivan älyttömän ihana nähdä oppilaita, niitä muutamaa läheisempää työkaveria ja heistä etenkin "oman luokan aikuisia". Varsinkin toinen luokkani ohjaajista on muuttunut jo työkaverista ihan vaan ystäväksi. On ihana, kun töissä on kivaa!

Oppilaat ottivat mut vastaan kukin omalla tavallaan - osa välinpitämättöminä (osa sitä esittäen, osa varmasti myös oikeasti), osa iloisesti ja osa syliin syöksyen. Yhden oppilaan käyttäytyminen muuttui täydellisesti, kun tulin takaisin - neljä viikkoa vittusaatanaa muuttuikin siksi tyypilliseksi positiiviseksi villittelyksi. Oppilas sanoi maanantaina koulusta lähtiessään, että "On ihan ok, että sä oot täällä taas" ja mä olin yhtä hymyä loppuviikon. On ne vaan aikamoisia.

Jotain siitä, kuinka hyvä fiilis oli tulla töihin kertoo varmasti sekin, että keskiviikkona sain aikamoisen paskalastin niskaani täysin puskan takaa, ja siltikään ei tullut ahdistusta ja epätoivoa. En voi tilanteen tarkempia koordinaatteja kertoa, mutta lyhyesti tiivistettynä eräs huoltaja oli sitä mieltä, että minä kiusaan hänen lastaan koulussa. Hän sitten vaati asian selvittelyä (mikä toki oli tarpeen, koska myös minä halusin näin vakavan syytöksen selvitellä) ja sitä sitten yritettiin selvitellä. Mihinkään loppuratkaisuun ei päädytty, mutta huoltaja sai ainakin kerrottua huolella mielipiteensä minusta. Katsellaan kuinka tämä tästä edistyy.

Hirveän määrän oppilaspalavereja sain sovittua tähän seuraaville viikoille, eli nämä pari viikkoa ennen pääsiäistä ja pari viikkoa pääsiäisen jälkeen tulevat varmaan olemaan aika vauhdikkaita. Ensi syksyn osalta en ole vielä tehnyt mitään päätöksiä, pitää vielä pohtia asioita. Toisaalta en haluaisi jättää muutamaa mukavaa työkaveria ja oppilaita, mutta en tiedä, kuinka paljon asiat tuolla koulussa voivat edistyä. Jatkan siis pohdintoja.

5 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla, että meni hyvin! Olen lueskellut blogiasi huolestunein ajatuksin, sillä näen itseni juuri sellaisena potentiaalisena työelämäuupujana, jahka sinne asti pääsen. Mutta toisaalta myös tämän lukeminen on lohduttavaa: vaikeudet voikin voittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että tämänkin kauheuden voi kääntää myös muille tsempiksi :) Itse ajattelin jossain vaiheessa (marraskuussa...?) että olisi pitänyt jättää bloggaamatta kokonaan, kun mietin, että on aika noloa, että tässä kävi näin. Toisaalta nyt, kun olen useamman kanssa jutellut ja huomannut, että en todellakaan ole ainoa tässä tilanteessa.

      Minä myös tunnistin itsestäni jo ennen valmistumista sen, että olen potentiaalinen työuupuja. En kestä keskeneräisiä asioita, haluan tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja olen huono erottamaan työtä ja vapaa-aikaa. Mutta nyt on tullut opittua paljon ja nyt on siis mahdollista tehdä asioita eri tavalla.

      Poista
  2. Mukava lukea tällaisia kuulumisia! :)

    VastaaPoista
  3. Hei
    Olen lukenut vasta tämän postauksen. Ilman muuta noin vakava ja mitä ilmeisimmin perätön syytös pitää selvittää ja rehtorin kanssa. Jaksamista Sinulle!
    Ope vuodesta -92

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Onneksi näin tehtiinkin ja saatiin monia asioita vähän etenemään. On minullakin jo parempi fiilis tilanteesta. :)

      Poista