maanantai 5. marraskuuta 2012

Tunnustus

Sain blogitunnustustuksen, kiitos Susannalle! Oli mukava saada tällainen yllätys.



Tunnustuksen säännöt ovat seuraavanlaiset:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita heille tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Ja seuraaville kuudelle jaan tämän itse (kuudelle, koska en lue blogeja niin paljoa, että olisi enemmän jaettavaa...):

1. Apua, oon ope! Kiitos samaistumisen hetkistä ja vertaistuesta kollegalle. 
2. Reppuvihko - kurkistus yläkoulun puolelle aineenopettajan elämään.
3. Hemulin kolo oli ensimmäinen opeblogi, johon tutustuin. Kirjoittajan parin ensimmäisen opettajavuoden kokemuksien lukeminen oli antoisaa. Kirjoittaja kirjoitti silloin todella aktiivisesti. 
4. Yliopistotutkinto alle tavoiteajan on jostain syystä hiljentynyt. Tätä oli kiva lukea kun ikävöi opiskelumaailmaan.
5. Canterburyn tarinoita -opiskelua Englannissa.
6. Kuvis ja askartelu on antanut älyttömästi vinkkejä kuvistuntien toteutukseen. 

Ja ne kahdeksan satunnaista asiaa minusta:

1. Tykkään mennä töihin aikaisin aamulla. Mielellään olen omassa luokassa jo ennen seitsemää, mutta ihan viimeistään 7:30. Tykkään laitella tavarat rauhassa paikalleen, miettiä pikkaisen päivää ja kiirellisyyslistaa ja tehdä vähän paperitöitä. On meitä muitakin aikaisia lintuja, on hauska huomata.

2. Pidän eniten matematiikan opettamisesta. Matematiikka on ihanaa, helppoa ja loogista, joten siitä on helppo keksiä esimerkkejä ja havainnollistaa tehtäviä. Englannin opettaminen uudella kirjasarjalla (Yippee!) on myös mukavaa.

3. Olen kerran läpikäynyt työuupumuksen ja siihen liittyvän masennusjakson. Oli aika pysäyttävää kokea itse se, kun et jaksa etkä pysty pukemaan aamulla päälle tai käymään illalla suihkussa. Muistan juuri ennen sairaslomaani itkeneeni eteisessä sitä, etten jaksa lähteä viemään koiria ulos kun pitää kävellä rappuset alas ja takaisin ylös. Kuukauden breikki toi takaisin normaalin rytmin ja elämästä pystyi taas saamaan jotain irti.

4. Minulla on maailman paras työpari, jota ilman en olisi tänä syksynä jaksanut työtäni. Kiitos Sinulle!

5. Opiskeluaikana ajattelin, että haluaisin ehdottomasti työskennellä sellaisten lasten parissa, joilla on tunne-elämän säätelyn vaikeuksia ja erilaisia käytöspulmia. Nyt tuntuu, että voisi sitä varmaan tehdä muutakin... Tosin kyllä mä edelleen olen sitä mieltä, että työni on mielenkiintoista, pohdin vain, että voisiko jokin muu olla vähän vähemmän kuluttavaa.

6. Mä edelleen välillä järkytyn siitä, että mä olen jonkun "ope". Että joku muistaa vielä kymmenen vuoden kuluttua, että minä opetin häntä. Nyt mä olen aikuinen.

7. Lataan akkuni tallilla. Jos en pääse tallille ja hevosen selkään, olen äreä ja huonotuulinen. Enkä jaksa töissä. Ostin kesällä ensimmäisen oman hevoseni ja nautin nyt täysillä heppatytön elämästä.

8. Koen työssäni jatkuvasti riittämättömyyden tunnetta, vaikka yritän jaksaa uskoa, että en tee työtäni merkittävästi huonommin kuin kukaan muu tähän tilanteeseen asetettu. Tilanne on vain todella vaikea.


--

Kiitos taas kommenteista, paljon sain niistä mietittävää. Työterveyteen on nyt varattu keskusteluaikaa.

5 kommenttia:

  1. Minäkin tykkään mennä töihin aikaisin aamulla (tosin siis minun tapauksessani päiväkotiin), silloin saa päivän jotenkin paremmin käyntiin kun saa rauhassa valmistautua päivään. Ei tule ns. keskelle kaaosta hirveällä kiireellä.

    Näissä "jaa eteenpäin" -tunnustuksissa on kyllä myös se hyvä puoli, että tutustuu samalla uusiin, mielenkiintoisiin blogeihin! Esimerkiksi listaltasi kaksi ensimmäistä oli tuttuja, mutta muut sellaisia, joita aloin selailla ihan mielenkiinnosta. :)

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Kiitos tunnustuksesta ja kannustuksesta! Ihanaa kuulla, että blogista on iloa ja hyötyä!:)
    t. Jenni-ope
    www.kuvisjaaskartelu.blogspot.com

    VastaaPoista
  3. Voi, sinuthan tullaan muistamaan niin kauan kuin oppilaissasi henki pihisee! Vielä sadan vuoden päästäkin joku sinut muistaa, jos muutaman vuosikymmenen päästä olet opettajana.

    Aika hurja ajatus tällaiselle konttorirotalle, jonka työtä kukaan ei muista enää parin vuoden päästä...

    Onneksi ammattisi takaa mahdollisuuden monenlaisten luokkien opetukseen. Ehkäpä oppimisvaikeuksista kärsivien opettaminen olisi vähemmän kuluttavaa?

    VastaaPoista
  4. Kiitos vain :) Taidanpa mennä laittamaan eteenpäin saman tien!

    VastaaPoista
  5. Kiitos!! Meni hetki edes tajuta mistä oli kyse, sillä vaikka näitä aina muitten blogeissa näkyykin, niin itsen kohdalla olinkin ihan pihalla, että mikäs tämä tälläinen oikein on :D

    VastaaPoista