torstai 2. kesäkuuta 2011

Muutosta ilmassa

Kävin alkuviikosta työkaveriporukalla syömässä ja juomassa ulkona onnistuneen projektin päätteksi. Keskustelu pyöri suurelta osin erityispedagogiikan, opettajana toimimisen ja opiskelun kentällä. Valkoviini siivitti minut ja muutkin peilaamaan omaa elämää ja asioita, joita haluaa vielä saavuttaa. Olen vasta nyt viimeisen vuoden aikana tajunnut, kuinka paljon minua harmittaa se (oikeasti harmittaa!), että valmistuin näin nopeasti ja "yllättäen". Olisin ehkä tarvinnut vielä aikaa oppimieni asioiden prosessoimiseen ja kasvuun omaa opettajuutta kohti. Toisaalta, ehkä yliopiston onkin tarkoitus antaa vain tulentekovälineet - sen jälkeen tulee itse sytyttää se nuotio ja pitää huolta siitä, ettei tuli pääse sammumaan. Ehkä sitä ei tässä vaiheessa voi muuta kuin vain lähteä opettelemaan opettajana olemista kouluarkeen.

Yksi haave on koko ajan kirkastunut, ja se on se, että haluan vielä jossain vaiheessa jatko-opiskella ja mahdollisesti kirjoittaa väitöskirjan. Olen työni takia tehnyt paljon yhteistyötä erityispedagogiikan tutkimuksen kentällä työskentelevien ihmisten sekä jatko-opiskelijoiden kanssa, ja tutkimus vaikuttaa sitä kiinnostavammalta, mitä enemmän sitä seuraa. Toisaalta myös polte päästä kokeilemaan siipiä kentälle on kova - joten siitä nyt ainakin aloitetaan. Erityisen tärkeää se on sen takia, että ehkä kokemuksen kautta minun on mahdollista kirkastaa itselleni sitä, mitä minä ihan oikeasti haluaisin sitten tutkia. Nyt minulle on jo väläytelty mahdollisia aiheita, mutta mikään niistä ei tunnu omalta.

Jos opetustyö vie mennessää ja tutkimushaaveet jäävät taka-alalle, sekin sopii. Olisi ainakin helpompi järjestää elämänkulku, koska silloin minun ei tarvitsisi järjestellä elämää uudestaan tänne monen sadan kilometrin päähän. Kun ne omat valinnat vielä vaikuttavat muihinkin ihmisiin...

Huomenna olisi tarkoitus mennä katselemaan vuokra-asuntoja. Kuukauden päästä pitäisi olla jo kamat muutettuna uuteen asuntoon. Huhhuh. En tiedä, tuleeko minun ikävä opiskelupaikkakuntaani, mutta ihmisiä yliopistolta ja työkavereitani ainakin tulee. Ehkä kaupunkiakin. Hitusen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti