Käväisin tulevalla koulullani juttelemassa rehtorin kanssa (kollegat olivat jo kesälomilla) ja hakemassa kesälainaan opeoppaita. Luokassa pyöriessäni yritin epätoivoisesti päätellä, mitkä opeoppaat olisivat kaikkein järkevimmät ottaa kotilainaan ts. mihin aineisiin suunnittelutyötä on eniten. En oikein päässyt mihinkään järkevään tulokseen, joten otin mukaan vain muutaman ryhmäytymistä käsittelevän oppaan, jotka löysin kaapista (toivottavasti ne eivät olleet luokan edellisen opettajan omia, rehtori ainakin sanoi, että kaikkea luokassa olevaa saa lainata) ja lisäksi äidinkielen opeoppaat kaikille opettemilleni luokkatasoille, sekä viitos- ja kuutosluokkalaisten historian opeoppaat.
Nuo historian oppaat otin ihan vain sen takia, että harjoitteluissani olen tutustunut kyseiseen kirjasarjaan, ja todennut sen hankalaksi käyttää niiden oppilaiden kanssa, joilla on lukemisessa ongelmia. Tekstit sinänsä ovat mielenkiintoisia, mutta tekstimassa on hankala hahmottaa ja tekstin pääkohtien erottaminen tekstistä on vaikeaa. Tekstiä on myös minun tulevat oppilaani huomioonottaen yksinkertaisesti liikaa, ja sanasto on liian haastavaa. Nyt siis palloilen käytännössä kahden mahdollisuuden välillä:
Mahdollisuus nro. 1: Työstän oppikirjan perusteella yksinkertaistetun materiaalin oleellisimmista aiheista, käyttäen oppikirjan rakennetta tukena. Työskentelytavaksi muodostuisi luultavasti monisteiden liimailu vihkoon, eli tekisimme uuden "oppikirjan" monisteista vihkoon.
Mahdollisuus nro. 2: Oppikirjan heittäminen taka-alalle ja OPS:in kaivaminen esiin ja täysin oman materiaalin muodostaminen opetussuunnitelman perusteella. Tämä olisi ehdottomasti työläämpi, mutta itseäni inspiroivampi vaihtoehto. Toisaalta taas oppilaiden integroiminen voi tätä kautta hankaloitua, jos päädyn käymään asiat eri järjestyksessä kuin kirjassa, jota yleisopetuksessa seurataan.
Lisäksi huomasin, että minun on kyllä tehtävä uudet kokeet oppilaille... Tuon kirjan valmiskokeet perustuvat pitkälti ns. "nippelitiedolle" ja suuremmat kokonaisuudet jäävät kaukaisiksi. Kuka esimerkiksi muistaa googlettamatta, miten Aleksanteri Suuren elämään liittyivät sanat Siwa ja Gordion? ;) Mä uskon, että yksittäisten faktojen ulkoluvun ajan pitää olla yksinkertaisesti ohi. Oppilaat eivät tarvitse nippelitietoa päähänsä, vaan paremminkin taitoja etsiä tietoa, kun sitä haluavat. Jostain pitäisi vielä taikoa myös sitä innostusta, että tietoa haluttaisiin...
Olen niin inspiroitunut suunnittelemaan ensi syksyä, etten malttaisi millään käydä enää (nykyisessä) työssänikään. No, eiköhän se nenä pyyhitä aika tehokkaasti syksyllä heti ensimmäisenä. Sain muuten rehtorilta myös tiedon luokka-avustajistani - ja kaksi niitä tulee, jes!
Ihan niin samaa mielta tuosta nippelitiedon opiskelusta kuin olla ja voi. Eras rouvashenkilo tassa taannoin kauhisteli, kun lapsellaan oli ollut koe, jossa sai kayttaa tiettya materiaalia apuna. Kun ei kysyttykaan niita turhia ulkoaopeteltavia.
VastaaPoistaMa ehdottomasti kannatan nykypaivana tuota, etta ennemmin opiskellaan tiedonhakua kuin ulkoa jotain kaytannossa hyodytonta triviaalitietoutta. Joo, suuremmat linjaukset olis hyva tietaa, mutta ulkoaluku on hyodytonta. Enemman soveltamista, itse tekemista ja oivaltamista!
Joo, jotenkin tuntuu ihan älyttömältä opettaa nykypäivän lapsille, jotka on aikuisia mm. vuonna 2050 sellaisia taitoja, joita mahdollisesti tarvittiin viisikymmentä vuotta sitten... En tosin ole varma, tarvittiinko ulkoaopeteltua nippelitietoa silloinkaan, mutta silloin sillä oli ainakin mahdollista päteä, kun nettiä ei ollut. Faktat muuttuvatkin niin lujaa vauhtia, että oikeasti tarpeellista on kyllä vain tietää, että mistä sitä tietoa löytyy, jos sitä haluaa.
VastaaPoistaMä tässä just yritän säveltää soveltavia ja oivaltavia hissantunteja ensi vuodeksi, yllättävän haastavaa ;)