Luokkahengen tuuletusta

Tällä viikolla olen käyttänyt luokassamme erityisen paljon aikaa siihen, että olemme oppilaiden kanssa keskustelleet heidän väleistään ja erilaisista konfliktitilanteista (välitunneilla ja luokassa). Lisäksi olemme luoneet aidosti meidän luokan yhteisiä sääntöjä, joiden avulla luokkaelämästämme tulee toivottavasti sujuvampaa. Olen itse ollut vähän ongelmissa sen suhteen, että miten sitoutan oppilaat noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Kyllähän ne meilläkin "tehtiin yhdessä", niin kuin kai joka luokassa. Nuo sääntöjen tekemiset vaan ainakin meillä menivät niin, että oppilaat luettelivat sellaisia sääntöjä, joita tiesivät minun haluavan kuulla: "ei saa huutaa, ei saa kiroilla, ei saa juosta käytävässä", riippumatta siitä, mitkä ovat ne asiat, mihin meidän meidän luokassamme erityisesti pitäisi keskittyä. Tänään saimme kahden tunnin keskustelun päätteeksi luotua sellaisia yhteisiä sääntöjä, johon oppilaat oikeasti sitoutuivat. Keskustelu lähti siitä, että yksi oppilas oli eilen ohjaajalle kertonut, että hän kokee epäreiluksi sen, että eräs toinen oppilas saa päiväarvioksi (me arvioimme joka päivä koulupäivän sujumisen kuvalla) hyvän kuvan, vaikka tämä oppilas laittaisikin ison määrän ruokaa roskiin kouluruokailussa. Tämä oli herättänyt keskustelua näistä muista oppilaiden epäreiluiksi tuntemista asioista.

Tänään sitten aloitin keskustelun kysymällä, että mitä asioita oppilaiden mielestä pitäisi ottaa enemmän huomioon päiväarvioinnissa. Ja sieltähän tuli ehdotuksia! Sovimme mm. että toisen oppilaan tuolille istuminen aiheuttaa vähennyksen päiväarviointiin (en ole missään vaiheessa tajunnut, kuinka paljon se, että oppilaiden tullessa välkältä sisään, joitain oppilaita haittaa se, että toinen istuu hänen tuolilleen hetkeksi) ja muutenkin asioista, jotka ovat oppilaita häirinneet ja tuntuneet epäreiluilta. Keskustelivat olivat kamalan hyviä, valaisevia ja ne käytiin suurimmalta osin hyvässä hengessä.

Tämän lisäksi teimme maanantaina Aleksis Kiven päivään liittyen hieman Seitsemän veljestä improa, joka sopi hyvin tunteidenpurkuväyläksi. Kaksoistunnin rakenne oli seuraava:

1. Kävimme lävitse hieman Aleksis Kiven (kukaan ei tiennyt, kuka tai mikä on Aleksis Kivi. Yksi oppilas epäili, että jokin mineraali...) elämää.
2. Luimme opeoppaasta napatun (aika hyvän) yhteenvedon Seitsemästä veljeksestä. Siinä oli vedetty yhteen A4-paperiin koko romaani niin, että jokaisesta kappaleesta oli kirjoitettu lyhyt, yksinkertaistettu yhteenveto.
3. Kirjoitin taululle veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan. Kirjoitin viereen oppilaitteni nimet vanhimmasta nuorimpaan. Näin jokainen sai oman roolihahmon.
4. Kerroin lyhyesti jokaisesta veljeksestä muutamia luonteenpiirteitä, jotta oppilaiden oli helpompi samaistua omaan roolihahmoon.
5. Luimme lyhyen pätkän Seitsemää veljestä näytelmälukuna.
6. Oppilaat saivat impronäytellä oman näkemyksensä siitä, millaista opiskelu oli lukkarin koulussa.
7. Luokka palauteltiin takaisin koulutunnelmiin niin, että luin heille opekirjasta nappaamani tekstin veljesten alkuvaiheista ja kysyin siihen liittyvät kysymykset.

Tunnit olivat hauskoja ja onnistuneita, niin oppilaiden kuin openkin mielestä. Tuossa impronäyttelyssä toiminta meni melkein riehunnan puolelle, mutta koska kaikki näyttivät nauttivan tilanteesta, niin annoin mennä. Siitä tosin ei oltaisi mitenkään voitu siirtyä suoraan välkälle, joten pieni palauttelu koulutyöhön oli tarpeen!

Tänään kävimme oppilaiden kanssa tunneasioita lävitse seuraavalla tavalla:

1. Jokainen sai viisi paperinpalaa ja tussin. Paperinpaloihin piti kirjoittaa viisi tunnetta. Osa sai aikaiseksi vain kolme, ja osan tunteet eivät oikeastaan olleet tunteita ollenkaan (eli pitänee kertailla isompienkin oppilaideni kanssa, että mitkä oikeastaan ovat tunteita), mutta en puuttunut siihen.

2. Laitoin lattialle laput "Negatiivinen tunne" ja "Positiivinen tunne" eri puolille luokkaa. Kävimme lävitse, mikä on negatiivinen ja mikä positiivinen. Tämän jälkeen oppilaat saivat sijoittaa tunnelappunsa heistä sopivimpiin paikkoihin - joko aivan negatiiviseen/positiiviseen ja siihen välille.

3. Jokainen sai omalla vuorollaan kertoa, mitkä tunteet oli sijoittanut ja mihin. Kysyin tarkennuksia ("Miksi sijoitit surun tuohon?") ja lisäksi pyysin oppilasta antamaan esimerkin siitä, milloin ihminen voi olla esimerkiksi vihainen. Kun vihaisen kohdalla esiin nousi avioero, pääsimme hyvin keskustelemaan siitä, miten samat tunteet liittyvät niin aikuisten kuin nuortenkin elämään. Osalla minun oppilaistani nimittäin on jo "tyttökaverit"...

4. Laitoin lattialle laput "Tunnen näin usein" ja "Tunnen näin harvoin". Jokainen kävi sijoittamassa taas omat tunteensa tuolle janalle.

5. Purimme taas samaan tapaan kuin äsken.

Minua hieman jännitti, että miten tuo tunti sujuu, sillä minulla olivat kaikki opettamani luokkatasot samaan aikaan luokassa. Oppilaiden maailmat kun ovat vain niin... erilaiset, kun ikäeroa on paljon. Ihan turhaan jännitin, tunti sujui hienosti! Oppilaat todella innostuivat käymään tunteita läpi. Pitäisi vain rohkaistua tekemään enemmän ja rohkeammin vastaavaa koko porukan kanssa kerralla, koska se lujittaa ryhmähenkeä. Otin nuo tunnelaput talteen, jatkamme janatyöskentelyä myöhemmin.

Jos koit nämä tuntipohdintani hyödyllisiksi/mukaviksi lukea, jätä kommentti - voin kirjoitella niitä enemmänkin ylös, jos joku kokee saavansa niistä jotain :)