Elsi kirjoitti joskus aikaisemmin opettajan sunnuntaiahdistuksesta. Sama sunnuntaiahdistus on ollut minun vieraanani useimpina sunnuntaina, mutta jostain syystä erityisesti tänään. Ehkä sen takia, että kaikki (niin opettajat kuin vanhemmat) ovat pelotelleet tällä syyslomaa edeltävällä viikolla ja sillä, kuinka kamala se on. Ja minä kun en nyt ihan oikeasti jaksaisi enää mitään kamalaa!
Syysloma, ja samalla pieni tauko koulutyöstä, kuitenkin on jo ihan tuossa nurkan takana. Enää viisi koulupäivää, ja samalla ensimmäinen kouluviikko pitkään aikaan, johon ei sisälly yhtään HOJKS-tapaamista, koulutuspäivää tai muutenkaan mitään erikoista. Ihan tavallista koulutyötä ja arkea vain. Ja kun ensi viikko on ohitse, on jo 10/38 tämän vuoden työviikosta selätetty - omituisella tavalla sekin rauhoittaa.
Tallilla meni tämäkin viikonloppu aika tehokkaasti. Pikku hiljaa ajatus omasta hevosesta tulee koko ajan lähemmäksi ihoa ja konkreettisemmaksi. Yhtä hevosta kävin jo koeratsastamassa, mutta se ei (tavallaan onneksi) ollut se Minun Hevoseni. Pitäisi toisaalta malttaa mieli vielä hyvä hetki, koska se, että talouteni toipuu opiskeluajastani, vie pidempään, kuin kaksi kuukautta. Nyt olen kokenut hämmästyneitä hetkiä, kun tilipäivänä laskujen ja lainojen maksun jälkeen on tilille jäänyt vielä rahaa. Maksan nyt takaisin kesääni, kun jouduin lainaamaan äidiltäni rahaa, kun omia tuloja ei ollut, mutta muuttaa piti silti. Kaikki rahat on nyt onneksi maksettu takaisin, ja "hevossäästötililläkin" on rahaa. On se työssäkäyvän ihmisen elämä ihmeellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti