Ihan kohta!

Vietin torstain ja perjantain myös koululla aika tiiviisti. Torstaina lähdin neljän maissa pois ja perjantaina, vaikka lupasin lähteä kolmelta viimeistään, jäin suunnittelemaan niin innolla toisen luokkatilana järjestystä, että lähteminen taas vähän pitkittyi... Olo oli jo paljon parempi kuin keskiviikkona, osittain varmasti sen takia, että pääsin illalla ratsastamaan. Tallilla menikin torstaina, perjantaina ja tänään pitkät pätkät aikaa, kun jäin tekemään hommia ja nauttimaan siitä, kuinka tyhjänä pää on siellä. Kyllä mulla siis selkeästi on oikeus harrastaa noin kamalan kallista harrastusta, en mä muuten pääse irti noista työjutuista. Perjantainakin menin aivan älyttömän väsyneenä sänkyyn, mutta heräsin keskellä yötä ja rupesin miettimään työjuttuja taas ja valvoin niitä miettien tuntitolkulla. Sen takia sitten nukuin illalla kun tulin tallilta ja nyt sitten valvon keskellä yötä...

Tapasin mun luokkaan tulevista kouluohjaajista senkin, jota en ollut aikaisemmin tavannut. Ensi näkemältä vaikutti aivan ihanalta ihmiseltä ja mä uskon, että me tullaan todella hyvin toimeen. Oon nyt tässä tänä iltana vääntänyt mun kouluohjaajille tuollaista yhteenvetoa siitä, mitkä diagnoosit eri oppilailla on, ja mitä se käytännössä tarkoittaa ja mitä luokassa pitää ottaa huomioon. Samalla on toi on auttanut kamalasti omaa jäsentelyä, jotenkin pystyn näkemään koko luokan nyt jotenkin laajemmin ja miettimään niitä käytännön asioita, joita tuossa luokassa pitää erityisesti miettiä.

Huomenna sitten vielä viimeisten asioiden pyörittelyä, hieman laminointia (mä rakastan mun laminointilaitetta niin, että saatan laminoida vahingossa koiranikin) ja henkistä valmistautumista maanantaita varten. Silloin se alkaa.