Otsikon tunnelmissa mennään. Oppilaiden kanssa sinänsä meni kivasti, tykkään mun oppilaistani tunti tunnilta enemmän. Kaikki muu on sen saman sekalaisen puuron lisäksi aika ahdistavaa, koska työnjako luokassa ja vastuualueet mättävät, ja niistä rissaaminen syö työaikaa ja ahdistaa minua. Tuntuu, että en saa keskittyä opetukseni suunnitteluun, kun minun pitää perustella koko ajan toimintaani ja ratkaisujani. Se sinällään olisi ihan ok, jos niitä minun perustelujani vain sitten kuunneltaisiin myös...
Äh. Sanotaanko nyt vaikka niin, että en uskonut olevani 1,5 viikon jälkeen näin lähellä työpaikan vaihtamista. Ja se on pelottavaa ja ahdistavaa, koska tykkään meidän koulusta, tykkään oppilaistani ja tykkään opettamisesta. Mutta tämä yksi asia aiheuttaa niin paljon hiertämistä päivään, että tänään en ehtinyt edes kotiin saakka, kun jo itkettiin. Taas.
Nyt en edes sano, että "kyllä tää tästä", kun tuntuu, että "ei se tästä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti