Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty - onhan?

Niin se vain kai sitten on, että stressi helpottaa, kun alkaa hommiin. Potkaisin tiistaina oikein kunnolla tuntisuunnitelmat ja materiaalin valmistamisen käyntiin. Sain hyvin tunteja suunniteltua ja ensimmäistä viikkoa ideoitua. Se, kuinka homma toimii käytännössä, onkin sitten ihan eri tarina - mutta toisaalta mä olen aina ollut sellainen ihminen, joka toimii paremmin nopeita ratkaisuja tehdessään kuin ennalta suunnitellessaan. Jo harjoitteluissa huomasin kamalan voimakkaana sen, että jännitin jonkun tehtävän sujumista ja harjoituksen onnistumista ihan kamalasti kotona ennakkoon, mutta sitten siinä kyseisessä tilanteessa, vaikka kaikki olisi mennyt persiilleen, ei ahdistanut, vaan tilanteen oikaisu tuli ihan selkärangasta. Parempi tietysti näin päin, kuin toiste päin.

Maanantaina pitäisi varmaan soitella rehtorille ja kysellä miten siellä on ihmisiä koululla, että pääsen valmistelemaan luokkaani ja saan avaimet. Sitten on muutama päivä aikaa laittaa kaikki valmiiksi ensimmäistä viikkoa varten, sillä viimeisen viikonlopun ennen koulun varsinaista aloitusta vietän aivan muissa ajatuksissa, täysillä rentoutuen kavereiden kanssa. Veikkaan, että se on ihan hyvä vaihtoehto, tuulettaa kunnolla päätä ennen erittäin stressaavaa ensimmäistä työviikkoa. Huh kun jännittää.

Olen nyt noista suunnittelemistani tunneista pyrkinyt tekemään sellaisia, että hätätapauksessa myös kouluohjaajat pystyvät pitämään ne yksin. Sinänsä kyllä tiedän, että ohjaajat ovat niin päteviä, että pystyvät kyllä vallan hyvin "heittämään päästään" oppitunnin, mutta ainakin näin aluksi vastustan sitä ihan ideologisista syistä - ohjaajalle ei makseta tunnin valmistelusta eikä se ole hänen vastuullaan muutenkaan. Eli siis ensimmäistä viikkoa varten pyrin varautumaan kaikkeen ja suunnittelemaan asiat huolella. Luultavasti tosin vain huomatakseni, etten osannut puoliinkaan tärkeistä asioista varautua ;) Mutta vain kerranhan sitä saa uransa aloittaa ja olla "luvan kanssa" täysin tietämätön.

Tänään purkamaan stressiä sillä parhaalla mahdollisella tavalla - kouluratsastuksella.

Paniikki

Viikon päästä mun työsuhteeni on jo alkanut. Ja kahden viikon päästä tähän aikaan mun ensimmäinen tuntini on menossa. Ihan käsittämätön ajatus. Jännittää aivan tajuttomasti aina, kun ajattelen asiaa - joten olen käsitellyt asiaa suunnilleen niin kuin tähänkin asti, eli ollut ajattelematta sitä. Käsittelytapana ei ehkä se kaikkein hedelmällisin...

Sen verran olen saanut tehtyä, että olen luonut ensimmäisen viikon summittaisen lukujärjestyksen kaikille oppilailleni. Tämä oli aikamoista palapelin kasaamista, koska opetan useampaa luokka-astetta. Yksinkertaisintahan homma olisi toteuttaa niin, että kaikki luokka-asteet tekisivät samaa oppiainetta, mutta eri kirjoista, samaan aikaan. En kuitenkaan halunnut lähteä siihen, vaan teen mieluummin niin, että korkeintaan kahdella luokalla on samaan aikaan matikkaa/äikkää. Nuo aineet ovat ne, joissa oppilaat eniten tarvitsevat tukea (no, englannin jälkeen - mutta sitä en aio ensimmäisellä viikolla pitää ollenkaan).

Nyt siis pitäisi enää suunnitella kaikki ensimmäisen viikon tunnit... Minulla on käytössä kaksi kouluohjaajaa, joten heidänkin työnkuvaansa pitäisi hieman miettiä. Toisaalta se muodostetaan kuitenkin vasta silloin, kun pääsemme yhdessä suunnittelemaan syksyämme. En tosin tiedä, tulevatko kouluohjaajatkin päivää ennen koulun varsinaista aloitusta koululle - en muistanut kysyä sitä keväällä.

Työsopimusta ei ole vieläkään näkynyt, mutta palkkapäiväni sain palkanlaskusta tarkistettua. Olen tuon työsopimuksen perään kysellyt monta kertaa, eikä siellä kai mitään ongelmia ole - henkilö X ei vain ehtinyt tehdä sitä ennen kesälomaansa. Rehtori myös lupasi lähetellä postia heinäkuun aikana syksyyn liittyen, mutta eipä ole vielä tullut. No, onhan tässä vielä heinäkuuta jäljellä ;)

Jos ei tästä papatuksesta vielä selvinnyt, niin jännittää aivan käsittämättömän paljon.

Ja niin se aika rientää...

... syksyn ajattelemista vältellessä. Heräsin tänään siihen ajatukseen, että koulujen alkuun on enää kolme viikkoa aikaa. Ja työttömyyttä minulla on edessä kaksi viikkoa, koska työsuhteeni alkaa viikkoa ennen kuin koulut virallisesti alkavat. Elokuun alussa aion suunnata koululle tutkimaan, millaiset opetustilat sinne on minulle saatu aikaan. Tilat nimittäin muuttuvat kohtuullisen radikaalisti niistä, joissa keväällä opetus tapahtui, kun kävin luokkaan tutustumassa.

Muutto on nyt edennyt siihen pisteeseen, että olen vihdoin nukkunut pari yötä uudessa kodissa. Kaikki tavarat eivät ole vielä löytäneet paikoilleen, mutta edistystä tapahtuu joka päivä. Koirien kanssa olen myös aloittanut tutustumisen uuteen asuinalueeseemme. Alue on minulle täysin tuntematonta, vaikka kaupunki onkin ennestään tuttu. Vanhaa harrastustani ratsastusta olen myös viritellyt uudestaan eloon. Lähinnä rahallisista ja aikaan liittyvistä syistä ratsastus jäi sivuun pitkäksi aikaa, mutta nyt olen löytämässä sen uudelleen elämääni. On ollut uskomatonta huomata, kuinka tutulta ja taivaalliselta tuntuu olla taas hevosen selässä. Samalla mietin harrastusta myös ammattini puolesta - tarvitsen todella jonkun harrastuksen, joka repäisee minut kunnolla koulumaailmasta pois. Sen takia viikonlopun aloittaminen ratsastustunnilla tuntuu varmasti upealta.

Mitäs muuta. Ei ole oikein ollu intoa tähän blogiinkaan kertoa tekemisistäni, kun ne eivät oikein mitenkään liippaa koulumaailma ;) Nyt olisi tarkoitus ensi viikolla saada työhuone siihen kuntoon, että voin tänne levitellä ne tavarat, joita tarvitsen syksyn materiaalejen ja tuntisuunnitelmien tekoon, ja oikeasti ryhtyä hommiin. Katsoo nyt, kuinka käy.

Kommentit muuten kannustavat päivittelemään useammin, eli jätä ihmeessä merkki siitä, jos kävit lukemassa!

Huh hellettä...

Onneksi tulevaan ammattiuraani ei kuulu työskentely kesällä, olisin nimittäin ihan kamala opettaja aina kesäkuukausien hellepäivät... Kestän kuumuutta hirveän huonosti, tulen tuskaiseksi ja ahdistuneeksi, kun lämpötila kipuaa hellelukemiin. Tänään olen käynyt jo kolme kertaa kylmässä suihkussa, ja nyt on taas sellainen olo, että voisi taas mennä. Olen äärettömän pahalla päällä, kärttyinen ja tuskainen. Eli onneksi oppilaat eivät joudu kestämään minun kiukutteluani tämän asian takia. Tulen siis kiukuttelemaan koulussa ihan muista syistä johtuen, heh.

Muutto on edennyt hyvin nihkeästi. Osa syy on sään, osa taas muiden asioiden. Entiset asukit olivat jättäneet asunnon yksinkertaisesti oksettavaan kuntoon, joten ensimmäiset kolme päivää meni paikkoja kuuratessa. Nyt tavaraa pystyy jo pistämään kaappiin. Sen sijaan esimerkiksi lattioita ei ole vieläkään siivottu, koska päätimme siirtää niiden raikkoamista siihen, kun asunto on myös maalattu ja tapetoitu. Tämä tapahtunee jossain vaiheessa tätä kuuta, eli varsinainen muutto siirtyy edelleen. Tällä hetkellä punkkaamme äitini luona siirtäen tavaroita pikku hiljaa uuteen asuntoon ja laittaen paikkoja hiljalleen kuntoon. Uusia huonekaluja on myös osteltu hiljalleen, ja nyt alkaakin kaikki tärkeimmät olemaan kasassa.

Suurimman järkytyksen koin siinä vaiheessa, kun tajusin, kuinka kalliita sängyt ovat! En ole koskaan joutunut ostamaan sänkyä, vaan olen kuljettanut sitä sänkyä, jossa nukuin aikanani kotonani mukana. Nyt sitten piti ostaa uusi. Oli kyllä hankala prosessi, käytettyinä ei oikein ok-kuntoisia löytynyt ja uudet olivat todella kalliita. Lopulta sain kuitenkin kivan sängyn ihan suhteellisen hyvään hintaan.

Ehkä tämä tästä. Hyvä puoli siinä, että on (liikaa) tekemistä on se, ettei ehdi ajatella ensi syksyä. Paitsi nukkuessaan...