"Kai sitä vois jo mennä töihinkin...?"

Musta tuntuu, että riittävän pitkän loman tunnistaa siitä, että ehtii tulla sellainen olo, että töihin voisi jo mennä. Työvelvollisuudet kutsuvat mua kahden viikon päästä, ja tällä viikolla on ensimmäisiä kertoja ollut sellainen olo, että voisihan sinne olla ihan mukava jo mennä. Tosin tunnehan muuttuu varmaan heti parin päivän jälkeen sellaiseksi, että olisi kyllä kovin kiva olla lomalla ;) Ensi viikon aion viettää vielä ihan muissa kuin työtunnelmissa, mutta sitten seuraavalla viikolla menen loppuviikosta jo taas järjestelemään luokkaani. On ollut vähän ikävä sinnekin. 

Eniten on kuitenkin ollut ikävä mun työpariani. Ollaan nähty muutaman kerran nyt kesän aikana, mutta molemmilla on tietysti omat menot, niin on jäänyt nyt lähiaikoina se. Onneksi kohta taas saadaan katsella toisen naamaa joka päivä, ei ehdi tulla ikävä.

Kesän aikana olen pohtinut mun työuraani ensi lukuvuoden jälkeen. Ensi vuoden työskentelen siis varmasti tuolla koulussa, jossa olin viime vuodenkin. Monien asioiden pitää kuitenkin muuttua, jotta jatkan siellä sitten vielä seuraavanakin vuonna. Osa niistä liittyy erityisopetuksen järjestämiseen meidän koulussa (ja kunnassakin), osa taas siihen, millainen olo mulla itselläni on töissä. Viime vuoden voin pitkälti pahoin, toista samanlaista työvuotta en halua kokea. En olisi ensi vuottakaan jatkanut tuolla, ellei olisi tuota työparia. Työskentely sujui viime keväänä meidän luokassa niin hyvin, että en oikeastaan koko opiskeluaikanani päässyt missään luokassa näkemään vastaavaa synkkaamista. Ja näkemistä parempaa on tietenkin sen kokeminen itse.

Huomenna muuten selviää tuleeko musta hevosenomistaja, pitäkää peukkuja! 

Opettaja vihdoin kesälomalla

Nyt alan olla kesälomatunnelmassa. Alkukesän projektien (joista lisää tuonnempana) takia en kesäkuussa juuri saanut aamuisin nukkua pitkään, ja se kyllä pilasi täysin mun kesälomatunnelman. Olen ihan älyttömän aamu-uninen ja jos saisin itse valita rytmini, eläisin niin, että menisin yhden maissa yöllä nukkumaan ja nukkuisin siitä sen 8 tuntia. Nyt sitten olen muutaman viikon ajan saanutkin ihanasti kukkua öisin ja aamulla nukkua pitkään. Ja sieltähän se mun hukassa ollut lomatunnelma löytyikin :) Ihanaa! Musta tuntuu, että oon valinnut vähän väärän alan itselleni siinä suhteessa, että harvoissa peruskouluissa varmaan opetus alkaa yhdeltätoista aamupäivällä... Jos jollain on tällainen koulu tiedossa, niin vinkatkaa ;)

Alkukesän tärkein projekti oli ajokortin hankkiminen. Itse en täysi-ikäistyttyäni hankkinut korttia, koska perheessämme ei ollut autoa (eikä rahaa) joten en olisi päässyt ajelemaan kuitenkaan silloin. Sen jälkeen opiskeluaikana asuin kaupungissa, jossa kaikkialle pääsi autolla - ja lisäksi, eihän opiskelijoilla nyt autoja ole muutenkaan. Viime työvuosi oli aika rankka, koska poljin parinkymmenen kilometrin työmatkaani ensin syyslomaan asti ja sitten sen jälkeen kuljin matkaa kävely+bussi -yhdistelmällä niin, että minun piti herätä aamulla jo viiden maissa, että ehdin kahdeksaan töihin. Keväällä päätin, että nyt riittää, ja ajoin ajokortin. Koko projekti oli yllättävän lyhyt - kortin saaminen kesti vajaan kaksi kuukautta ja nyt ratti pyörii jo suhteellisen tottuneesti mun käsissäni.

Ajokortti vapauttaa mua aika paljon myös työrintamalla jos mietin aikaa taas vuoden eteenpäin seuraavaan syksyyn. En ole yhtään vakuuttunut siitä, tulenko mä tuossa koulussa saavuttamaan sellaista oloa, että tunnen kuuluvani työyhteisööni sen tärkeänä osana. Ensi keväänä siis mitä luultavammin selailen taas työilmoituksia ja pohdin, mitä vaihtoehtoja on. Ja nyt tosiaan on paremmin niitä vaihtoehtoja, kun pääsee itse kulkemaan.

Ja se toinen projekti onkin vienyt hirveästi aikaa ja energiaa. Se on nimeltään Projekti Oma Hevonen. Kyllä tämä toisten hevosilla (tai paremminkin hevosella) ratsastaminen on alkanut tulla tiensä päähän ja oma olisi hommattava. Nyt olisi yksi potentiaalinen pohdinnassa, pitää pyöritellä vielä asiaa... Mutta hyvältä tuntuu tämä mahdollisuus.

Opeopiskelijan kesätyöt

Minulta kysyttiin seuraavaa: "Nyt kun kesä on menossa ja meillä opeopiskelijoilla on lomat, niin mitkä voisi sun mielestä olla hyviä kesätyöpaikkoja opeksi opiskeleville? Kun ne koulutkin on kiinni ja kesällä olis hyvää aikaa kartuttaa arvokasta kokemusta! :) Ainakin siis jotkut kesäleirit, lastenkodit jne varmaan, mutta oletko törmännyt joihinkin kivoihin ideoihin? :)"

Kiitos kysymyksestä! Vastailen siihen nyt ihan erillisellä postauksella sen takia, että näin nekin, joilla on minua parempia ideoita opeopiskelijoiden kesälomanviettoon, voivat vastailla. 

Itse en tehnyt mitään opiskelualaani risteävää kesätyötä ihan viimeistä kesää (kesää 2011) lukuunottamatta. Nautin siitä, että sain mennä kesätyöhön jonnekin aivan muualle ja tehdä jotain, missä ei tarvinnut olla samalla tavalla vastuussa muista ihmisistä kuin nykyisessä työssäni. Sai vaikka koko päivän kulkea kuulokkeet päässä ja kuunnella musiikkia puhumatta kenellekään. Kohtuullinen palkkaus toki vaikutti myös siihen, miksi tein opiskelukesäni tehdastyötä. 

Opiskelukaverini sen sijaan työskentelivät juuri mm. kesäleireillä ja erilaisissa päivätoimintapisteissä (esimerkiksi kehitysvammaisten päivätoiminnassa). Näihin useimmat pääsivät joko ihan työvoimatoimiston sivuja tarkkailemalla, tuntemalla jonkun ihmisen, joka osasi heitä suositella tai ottamalla yhteyttä suoraan kuntaan. Viimeistä vaihtoehtoa suosittelen - ota selvää, kuka sinun kunnassasi hoitaa lasten/nuorten kesäleirejä ja ilmoita halukkuutesi. Yllättävän usea kaveri pääsi tätä kautta töihin! 

Suosittelen myös muille kuin erkkaopiskelijoille töitä joidenkin erityisryhmien kanssa. Tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että näille ryhmille pidetään enemmän leirejä, kursseja ja päivätoimintaa kuin ns. "normaaleille" lapsille. Toinen on se, että näin saa todella arvokasta kokemusta. Itse tein harjoittelupätkän aikuisten kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien asuntolassa, ja kokemus oli todella avartava. Sain lisää tietoa, mutta myös kokemuksen siitä, että minä pärjään hommassa, jota en ole koskaan ennen tehnyt. 

Sellaiselle ihmiselle, jota eivät edellä mainitut vaihtoehdot kiinnosta, suosittelen yliopistolla käynnissä olevien tutkimusprojektien kartoittamista. Ota rohkeasti yhteyttä ja kysele, tarvitaanko jossain apua. Itse eksyin työskentelemään tuollaiseen projektiin graduni kautta viimeisenä opiskelukeväänäni. Moni taas tuli sinne töihin ihan vain sitä kautta, että oli kysynyt oikealta ihmiseltä, että onko mitään tekemistä. Myöhemmin harmitti se,etten ollut aiemmin tajunnut tuota mahdollisuutta. 

Tässä nämä omat vähänlaiset vinkkini. Onko lukijoilla lisää? Lisää saa toki kysyä myös, vastailen mielelläni!