sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Olipahan viikko!

Syysloman jälkeinen kouluviikko oli suunnilleen sellainen jollaista odotin syyslomaa edeltävästä viikosta. Oppilailla oli vauhti päällä ja syysloman kuulumiset olivat päällimmäisinä ja voimakkaimpina mielessä koko ajan. Selvästi oli näkyvissä syysloman vauhti ja tietynlainen "kaikki heti mulle nyt" -mieliala, joka ei kouluun istu. Oppilaiden oli äärimmäisen vaikea odottaa omaa vuoroa - aina, jos joutui hetken odottamaan, alkoivat sijaistoiminnot (huutaminen, toisten ärsyttäminen, pelleileminen jne. kyllä te tiedätte). Viikon aikana käytettiinkin noin kymmenen oppituntia siihen, että keskusteltiin luokan säännöistä ja koulunkäyntitavoista.

Viikon aikana tein myös "kuuntelukierroksen" niiden opettajien kanssa, joiden tunneille omat oppilaani ovat integroituneet. Olin aika shokissa, kun tajusin, etteivät tunnit ole menneet ollenkaan niin, kuin olin ohjaajalta kuulleet. Toinen ohjaaja olikin kertonut, että ongelmia on ollut. Toinen taas on koko syksyn sanonut, että sujuu hienosti. Opettajat nyt kuitenkin antoivat palautetta, että homma ei suju ollenkaan. Nyt olenkin sitten pienen pohdinnan edessä - miten tästä eteen päin. Alkuviikkoon luvassa siis keskustelua ohjaajien kanssa.

Lisäksi viikkoon sisältyi yksi lastensuojeluilmoituksen tekeminen (ensimmäiseni) ja järjetön huoli oppilaasta. Olen järkyttyneempi kuin uskoin olevani, kun jouduin tällaisen tilanteen eteen.

Mutta hei - enää 7 viikkoa ja muutama päivä joululomaan ;) Jaksaa jaksaa!

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Opettajan syysloma

Tämän open syysloma alkaa olla finaalissa. Syyslomaan on mahtunut monta tuntia hevosen selässä, monen monta epäonnistunutta laukanvaihtoa (ristiin se vaan aina jää!), muutama kymmen onnistunutta laukanvaihtoa, ilon- ja kauhunkiljahduksia estetunnilla (ei ole mun tasapaino niin kuin ennen), rauhallista köpöttelyä hevosen selässä, sienimetsällä käyntiä, haravointia mökillä, pitkiä aamu-unia ja koira sylissä nuokkumista sohvalla. Nyt alkaa olla sellainen olo, että on mahdollista, että jaksan töissä vielä joululomaan saakka.

Toisaalta nyt on myös sellainen olo, että on jo ihan mukava mennä töihinkin. Toimettomuus on aina ollut minulle hirveän hankalaa - yliopistoaikoina en halunnut viettää kesälomia, koska silloin minusta tulee kiukkuinen ja hankala ihminen. Tahti "opiskelemasta suoraan kesätöihin ja kesätöistä suoraan opiskelemaan" sopi minulle hirveän hyvin. Pitkillä vapailla (yli neljä päivää) onnistun aina hukkaamaan rytmini ihan kunnolla, ja menen aivan liian myöhään nukkumaan ja herään myöhään. Saa nähdä, mitä sitä ensi kesäksi keksii tekemistä ;)

Ensi viikko tuo monia muutoksia meidän luokkaan, mutta niistä kirjoittelen lisää sitten kun näen, miten ne vaikuttavat luokan tilanteeseen. Mutta sen voin jo nyt sanoa, että elämme varsin jännittäviä aikoja!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Luokkahengen tuuletusta

Tällä viikolla olen käyttänyt luokassamme erityisen paljon aikaa siihen, että olemme oppilaiden kanssa keskustelleet heidän väleistään ja erilaisista konfliktitilanteista (välitunneilla ja luokassa). Lisäksi olemme luoneet aidosti meidän luokan yhteisiä sääntöjä, joiden avulla luokkaelämästämme tulee toivottavasti sujuvampaa. Olen itse ollut vähän ongelmissa sen suhteen, että miten sitoutan oppilaat noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Kyllähän ne meilläkin "tehtiin yhdessä", niin kuin kai joka luokassa. Nuo sääntöjen tekemiset vaan ainakin meillä menivät niin, että oppilaat luettelivat sellaisia sääntöjä, joita tiesivät minun haluavan kuulla: "ei saa huutaa, ei saa kiroilla, ei saa juosta käytävässä", riippumatta siitä, mitkä ovat ne asiat, mihin meidän meidän luokassamme erityisesti pitäisi keskittyä. Tänään saimme kahden tunnin keskustelun päätteeksi luotua sellaisia yhteisiä sääntöjä, johon oppilaat oikeasti sitoutuivat. Keskustelu lähti siitä, että yksi oppilas oli eilen ohjaajalle kertonut, että hän kokee epäreiluksi sen, että eräs toinen oppilas saa päiväarvioksi (me arvioimme joka päivä koulupäivän sujumisen kuvalla) hyvän kuvan, vaikka tämä oppilas laittaisikin ison määrän ruokaa roskiin kouluruokailussa. Tämä oli herättänyt keskustelua näistä muista oppilaiden epäreiluiksi tuntemista asioista.

Tänään sitten aloitin keskustelun kysymällä, että mitä asioita oppilaiden mielestä pitäisi ottaa enemmän huomioon päiväarvioinnissa. Ja sieltähän tuli ehdotuksia! Sovimme mm. että toisen oppilaan tuolille istuminen aiheuttaa vähennyksen päiväarviointiin (en ole missään vaiheessa tajunnut, kuinka paljon se, että oppilaiden tullessa välkältä sisään, joitain oppilaita haittaa se, että toinen istuu hänen tuolilleen hetkeksi) ja muutenkin asioista, jotka ovat oppilaita häirinneet ja tuntuneet epäreiluilta. Keskustelivat olivat kamalan hyviä, valaisevia ja ne käytiin suurimmalta osin hyvässä hengessä.

Tämän lisäksi teimme maanantaina Aleksis Kiven päivään liittyen hieman Seitsemän veljestä improa, joka sopi hyvin tunteidenpurkuväyläksi. Kaksoistunnin rakenne oli seuraava:

1. Kävimme lävitse hieman Aleksis Kiven (kukaan ei tiennyt, kuka tai mikä on Aleksis Kivi. Yksi oppilas epäili, että jokin mineraali...) elämää.
2. Luimme opeoppaasta napatun (aika hyvän) yhteenvedon Seitsemästä veljeksestä. Siinä oli vedetty yhteen A4-paperiin koko romaani niin, että jokaisesta kappaleesta oli kirjoitettu lyhyt, yksinkertaistettu yhteenveto.
3. Kirjoitin taululle veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan. Kirjoitin viereen oppilaitteni nimet vanhimmasta nuorimpaan. Näin jokainen sai oman roolihahmon.
4. Kerroin lyhyesti jokaisesta veljeksestä muutamia luonteenpiirteitä, jotta oppilaiden oli helpompi samaistua omaan roolihahmoon.
5. Luimme lyhyen pätkän Seitsemää veljestä näytelmälukuna.
6. Oppilaat saivat impronäytellä oman näkemyksensä siitä, millaista opiskelu oli lukkarin koulussa.
7. Luokka palauteltiin takaisin koulutunnelmiin niin, että luin heille opekirjasta nappaamani tekstin veljesten alkuvaiheista ja kysyin siihen liittyvät kysymykset.

Tunnit olivat hauskoja ja onnistuneita, niin oppilaiden kuin openkin mielestä. Tuossa impronäyttelyssä toiminta meni melkein riehunnan puolelle, mutta koska kaikki näyttivät nauttivan tilanteesta, niin annoin mennä. Siitä tosin ei oltaisi mitenkään voitu siirtyä suoraan välkälle, joten pieni palauttelu koulutyöhön oli tarpeen!

Tänään kävimme oppilaiden kanssa tunneasioita lävitse seuraavalla tavalla:

1. Jokainen sai viisi paperinpalaa ja tussin. Paperinpaloihin piti kirjoittaa viisi tunnetta. Osa sai aikaiseksi vain kolme, ja osan tunteet eivät oikeastaan olleet tunteita ollenkaan (eli pitänee kertailla isompienkin oppilaideni kanssa, että mitkä oikeastaan ovat tunteita), mutta en puuttunut siihen.

2. Laitoin lattialle laput "Negatiivinen tunne" ja "Positiivinen tunne" eri puolille luokkaa. Kävimme lävitse, mikä on negatiivinen ja mikä positiivinen. Tämän jälkeen oppilaat saivat sijoittaa tunnelappunsa heistä sopivimpiin paikkoihin - joko aivan negatiiviseen/positiiviseen ja siihen välille.

3. Jokainen sai omalla vuorollaan kertoa, mitkä tunteet oli sijoittanut ja mihin. Kysyin tarkennuksia ("Miksi sijoitit surun tuohon?") ja lisäksi pyysin oppilasta antamaan esimerkin siitä, milloin ihminen voi olla esimerkiksi vihainen. Kun vihaisen kohdalla esiin nousi avioero, pääsimme hyvin keskustelemaan siitä, miten samat tunteet liittyvät niin aikuisten kuin nuortenkin elämään. Osalla minun oppilaistani nimittäin on jo "tyttökaverit"...

4. Laitoin lattialle laput "Tunnen näin usein" ja "Tunnen näin harvoin". Jokainen kävi sijoittamassa taas omat tunteensa tuolle janalle.

5. Purimme taas samaan tapaan kuin äsken.

Minua hieman jännitti, että miten tuo tunti sujuu, sillä minulla olivat kaikki opettamani luokkatasot samaan aikaan luokassa. Oppilaiden maailmat kun ovat vain niin... erilaiset, kun ikäeroa on paljon. Ihan turhaan jännitin, tunti sujui hienosti! Oppilaat todella innostuivat käymään tunteita läpi. Pitäisi vain rohkaistua tekemään enemmän ja rohkeammin vastaavaa koko porukan kanssa kerralla, koska se lujittaa ryhmähenkeä. Otin nuo tunnelaput talteen, jatkamme janatyöskentelyä myöhemmin.

Jos koit nämä tuntipohdintani hyödyllisiksi/mukaviksi lukea, jätä kommentti - voin kirjoitella niitä enemmänkin ylös, jos joku kokee saavansa niistä jotain :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Sunnuntaiahdistus

Elsi kirjoitti joskus aikaisemmin opettajan sunnuntaiahdistuksesta. Sama sunnuntaiahdistus on ollut minun vieraanani useimpina sunnuntaina, mutta jostain syystä erityisesti tänään. Ehkä sen takia, että kaikki (niin opettajat kuin vanhemmat) ovat pelotelleet tällä syyslomaa edeltävällä viikolla ja sillä, kuinka kamala se on. Ja minä kun en nyt ihan oikeasti jaksaisi enää mitään kamalaa!

Syysloma, ja samalla pieni tauko koulutyöstä, kuitenkin on jo ihan tuossa nurkan takana. Enää viisi koulupäivää, ja samalla ensimmäinen kouluviikko pitkään aikaan, johon ei sisälly yhtään HOJKS-tapaamista, koulutuspäivää tai muutenkaan mitään erikoista. Ihan tavallista koulutyötä ja arkea vain. Ja kun ensi viikko on ohitse, on jo 10/38 tämän vuoden työviikosta selätetty - omituisella tavalla sekin rauhoittaa.

Tallilla meni tämäkin viikonloppu aika tehokkaasti. Pikku hiljaa ajatus omasta hevosesta tulee koko ajan lähemmäksi ihoa ja konkreettisemmaksi. Yhtä hevosta kävin jo koeratsastamassa, mutta se ei (tavallaan onneksi) ollut se Minun Hevoseni. Pitäisi toisaalta malttaa mieli vielä hyvä hetki, koska se, että talouteni toipuu opiskeluajastani, vie pidempään, kuin kaksi kuukautta. Nyt olen kokenut hämmästyneitä hetkiä, kun tilipäivänä laskujen ja lainojen maksun jälkeen on tilille jäänyt vielä rahaa. Maksan nyt takaisin kesääni, kun jouduin lainaamaan äidiltäni rahaa, kun omia tuloja ei ollut, mutta muuttaa piti silti. Kaikki rahat on nyt onneksi maksettu takaisin, ja "hevossäästötililläkin" on rahaa. On se työssäkäyvän ihmisen elämä ihmeellistä.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

"Jos mä meen vähän nukkumaan?"

Otsikossa oleva kysymys on ollut tällä viikolla mun huulilla useamman kuin yhden, kaksi tai kolme kertaa. Koko viikko on käytännössä mennyt nukkuessa. Vieläkin väsyttäisi, mutta huomenna pitäisi silti pirteänä olla aloittamassa uutta kouluviikkoa. Voimia saan ainakin siitä, että syyslomaan on enää kaksi viikkoa. Sekä siitä, että joku sanoi, että kouluvuoteen kuuluu 38 kouluviikkoa - näistä kahdeksan on jo takana. Tämähän tarkoittaa sitä, että kohta lähestytään jo 25% rajapyykkiä ;) Kyllä tää kouluvuosi tästä varmasti jossain vaiheessa pakettiin kääntyy.

Nyt on yhtä lukuunottamatta kaikki oppimissuunnitelma/HOJKS -palaverit pidetty vanhempien kanssa. Yhtä vanhempaa en yksinkertaisesti saa houkuteltua koululle. Pitää ensi viikolla käydä rehtorin kanssa juttelemassa, että mitäs nyt tehdään. Luultavasti tässä aletaan hiljalleen siirtyä siihen vaihtoehtoon, että minä laadin HOJKS:in ilman huoltajan tapaamista, koska hän ei halua koululle tulla. Paljon mukavampi olisi tietysti, jos hänet olisi saanut koululle mukaan. No, toivottavasti ensi viikko tuo muutoksen ja vanhempi innostuu tulemaan koululle. Muuten nuo keskustelut ovat sujuneet mukavassa yhteistyössä vanhempien kanssa, ja on ollut mukava kuulla heidän näkemyksiään lastensa koulunkäynnistä. Tähän luokkaan syksyllä tulleiden uusien oppilaiden vanhemmat jännittivät kovasti sitä, miten heidän lapsensa sopivat joukkoon luokassa, jossa oppilaiden ikähaitari on ihan valtava, ainakin näin perinteisesti luokkatasoittain järjestettävästä opetuksesta katsoen. Oppilaat ovat kuitenkin pärjänneet luokassa hienosti, ja vanhempienkin pelot ovat jo väistyneet :)

Yhden oppilaan äidin kanssa kävimme erityisen liikuttavan keskustelun. Hän oli kovasti jännittänyt meidän luokkaan siirtymistä, koska hänen lapsensa kohdalla on puhuttu jopa siitä, että oppilas pitäisi siirtää kunnan erityiskouluun. Minä olen kuitenkin aivan eri mieltä: oppilaan vaikeudet toiminnanohjauksessa ja hänen muut erityispiirteensä ovat toki läsnä joka päivä, mutta hei - ketä se haittaa, että oppilaat tekevät luokassa töitä jokainen omista lähtökohdistaan? Eikö se vähän niin kuin ole pienryhmän ideakin, vai olenko mä ymmärtänyt ihan väärin? Äidin kanssa siis kävimme meitä molempia helpottavan keskustelun koskien hänen lapsensa koulunkäyntiä. Kokemus oli hyvin voimaannuttava, tuli sellainen olo, että kyllä, tätä varten mä olen siellä koululla.

Nyt taidan vaihteeksi mennä vähän nukkumaan. En mä olekaan kuin nukkunut 12h yöunet ja 3h päikkärit tänään.