Takana on hyväntuulinen mutta väsynyt viikko töissä. Hauskaa riitti varsinkin välituntisin omassa luokassa. Nauroimme aivan rätkinä, minä loppuviikosta jopa luokan lattialla maaten. Meidän hepulimme aiheuttivat huvia oppilaissa. Tuntui olevan hauskaa nähdä opetkin villeinä. Hyväntuulisuus näytti tarttuvan ja oppilaillakin oli hauskaa. Ja olihan se itselläkin mukavampi olla töissä kun ei kiristänyt koko ajan.
Tällä viikolla otin projektikseni laskea yhden viikon työtunnit. Tarkoitukseni on pitää työskentely korkeintaan neljässäkymmenessä tunnissa viikossa, mutta en ole kertaakaan vielä kirjannut, kuinka onnistun siinä. Tässä siis tämä väsynyt viikkoni lukuina:
Maanantaina koululla 7-13:30. + 1h työsähköpostin perkaamista ja kuvistuntien suunnittelua kotona (7,5h) Töihin normaalisti seitsemään (tykkään aamulla tehdä erilaisia valmisteluhommia) ja opetusta 8-13. Taukoja en työpäivässä pidä sen kummemmin, lepään sitten työpäivän jälkeen. Yhden jälkeen valmistelin huomista ja järjestelin luokkaa hetken ja sitten ampaisin kaupunkiin parturiin.
Tiistaina koululla 7-16:30 + 0,5h puhelimessa yhden oppilasasian selvittelyä huoltajan kanssa. (10h) Töihin jälleen aamulla normaaliin aikaan, aamulla kaksi oppilaspalaveria (opetus olisi alkanut minulla vasta klo 9 normaalisti) ja sen jälkeen opetusta kahteen asti. Kahdelta kävin puhumassa oppilashuoltoryhmässä yhden oppilaan asiasta ja puoli neljästä puoli viiteen oli vielä yksi oppilaspalaveri.
Keskiviikkona koululla 7-14:30. (7,5h) Töihin taas normaalisti ja opetusta 8-13. 13:30-14:30 yksi "extrapalaveri" kiireisestä asiasta huoltajan ja rehtorin kanssa.
Torstaina koululla 7-17. (10h) Ihan käsittämättömän hirveä päivä. Aamulla normaalisti töihin, opetusta 8-14 ja siitä suoraan opekokoukseen, joka loppui klo 17. Huhhuh.
Ihanana perjantaina koululla 7-13 + 1h tarviketilauksen suunnittelua illalla. (7h) Aamulla normaalisti ja opetusta 8-13. Välittömästi töiden jälkeen kotiin.
Lauantaina ja sunnuntaina en ole tehnyt töitä. Jei.
= Töitä siis tällä viikolla 42 tuntia. Olen aika ylpeä siitä, kuinka pysyn aikataulussani! Paperitöitä tosin en tällä viikolla saanut ollenkaan eteen päin ja tunnitkin oli suunniteltu suunnilleen siitä, mistä aita on matalin, mutta parempi se kuin vain paahtaa. Ensi viikolla ei olekaan palavereita kuin huomenna, joten pitäisi jäädä myös aikaa paperishow'n pyöritykselle.
Mukavaa työviikkoa kaikille!
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
perjantai 13. huhtikuuta 2012
Työhaastatteluun matkalla
Minun paikkaani oli hakenut joitain muitakin päteviä hakijoita, aika jännää! Nyt sitten odottelen työhaastattelukutsua ja katson, kuinka käy. En ole hakenut muualle töihin, jos tässä nyt köpelösti käy, niin uskon kyllä löytäväni töitä ennen ensi syksyä. Hassua sinänsä, että viime keväänä päteviä hakijoita ei ollut ollenkaan, tänä keväänä sitten olikin.
Olen tällä viikolla kokenut ihanaa työnteon iloa. Olen saanut energiaa keskittyä muun muassa siihen oppiaineeseen, joka on tämän vuoden aikana jäänyt lapsipuolen asemaan - fykeen. Fysiikan opetushan aloitetaan nykyään vuosiluokalla 5, ja se on aiheuttanut vähän pään vaivaa. Asiat ovat tuntuneet sellaisilta, että niitä on vaikea käsitteellistää tarpeeksi selkeästi oppilaille ja fysiikan tunnit ovat selvästi olleet inhokkilistalla. Syksyllä myös hämäsi se, että fysiikkaa on tuntijaossa vain yksi tunti viikossa. Jos fysiikkaa oikeasti opettaisi vain yhden tunnin viikossa, ei homma etenisi ollenkaan ja viikko sitten opetellut asiat olisivat lentäneet ikkunasta ulos ennen seuraavaa tuntia. Silloin päätinkin jaksottaa fysiikan ja biologian niin, että ensin vedetään kolme tuntia toista hetken aikaa ja sitten vaihdetaan. Systeemi on tuntunut aika toimivalta.
Nyt on kuitenkin vuorossa ensimmäinen jakso fysiikkaa, kun minä olen innostunut. Kävin hakemassa koulun luonnontiedeluokasta sähkökytkentöihin tarvittavat tarvikkeet ja olemme nyt tällä viikolla sitten kytkeneet lamppuja ja paristoja sarjaan. Mahtavaa hommaa, koko luokka voi tehdä samoja hommia iästä välittämättä. Ja minulle itselleni oli hyvä huomata, että pienelläkin panostuksella saa innostusta luotua niin itselle kuin oppilaillekin.
Muutenkin mä olen nyt ihan kamalan tyytyväinen elämääni, työhöni ja itseeni opettajana. Onpa omituinen ja ihana tunne!
Olen tällä viikolla kokenut ihanaa työnteon iloa. Olen saanut energiaa keskittyä muun muassa siihen oppiaineeseen, joka on tämän vuoden aikana jäänyt lapsipuolen asemaan - fykeen. Fysiikan opetushan aloitetaan nykyään vuosiluokalla 5, ja se on aiheuttanut vähän pään vaivaa. Asiat ovat tuntuneet sellaisilta, että niitä on vaikea käsitteellistää tarpeeksi selkeästi oppilaille ja fysiikan tunnit ovat selvästi olleet inhokkilistalla. Syksyllä myös hämäsi se, että fysiikkaa on tuntijaossa vain yksi tunti viikossa. Jos fysiikkaa oikeasti opettaisi vain yhden tunnin viikossa, ei homma etenisi ollenkaan ja viikko sitten opetellut asiat olisivat lentäneet ikkunasta ulos ennen seuraavaa tuntia. Silloin päätinkin jaksottaa fysiikan ja biologian niin, että ensin vedetään kolme tuntia toista hetken aikaa ja sitten vaihdetaan. Systeemi on tuntunut aika toimivalta.
Nyt on kuitenkin vuorossa ensimmäinen jakso fysiikkaa, kun minä olen innostunut. Kävin hakemassa koulun luonnontiedeluokasta sähkökytkentöihin tarvittavat tarvikkeet ja olemme nyt tällä viikolla sitten kytkeneet lamppuja ja paristoja sarjaan. Mahtavaa hommaa, koko luokka voi tehdä samoja hommia iästä välittämättä. Ja minulle itselleni oli hyvä huomata, että pienelläkin panostuksella saa innostusta luotua niin itselle kuin oppilaillekin.
Muutenkin mä olen nyt ihan kamalan tyytyväinen elämääni, työhöni ja itseeni opettajana. Onpa omituinen ja ihana tunne!
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Oharit opettajalle
Olen tässä viimeisen parin viikon aikana kokenut yllättävän monet oharit. Syksyn HOJKS/HOPS -kierroksen aikana niitä tuli vain yhdet, nyt jo näemmä kolmet. Huonoa tuuria varmaan nämä vain, eikä tahallista minun elämäni hankaloittamista, mutta alkaahan tämä harmittaa. Silloin, jos sopisin oppilaspalavereja opetuksen päälle, ei tämä toki haittaisikaan ollenkaan. Mutta ei, minä sovin näitä iltapäivälle/illalle ja oharit aiheuttavat sen, että odottelen täällä tuntikaupalla turhaan. Maanantaina esimerkiksi istuin koululla kolme tuntia opetuksen loppumisen jälkeen odottelemassa palaveria, johon vanhempi ei saapunut. Paljon tosin olen näistä palavereista ja niiden järjestämisestä oppinut - jatkossa en tarjoakaan ilta-aikoja kuin niille, joista tiedän varmasti, että he tulevat paikalle. Muiden kanssa sovin palaverit välittömästi oppituntien jälkeen pidettäväksi, niin ei tule turhaan istuskeltua koululla odottamassa deittiä, joka ei tule...
Töissä on ollut mukavaa. Tänään juuri hehkutin ohjaajalle, kuinka mukava on tulla töihin, kuinka mä tykkään vääntää noiden oppilaiden kanssa ja kuinka hyvältä musta tuntuu se, kuinka kaikki on järjestynyt. Tänään jätin rehtorille myös hakemukseni tuota virkaa varten. Päätin nimittäin, että minusta olisi mukavaa jatkaa sittenkin työskentelyä vielä tuolla. Oma itsetuntoni on lähiviikkojen aikana noussut ja olen ymmärtänyt sen, että olen usein tulkinnut muiden viestejä liian negatiivisesti. Meillä on ihan hyvä työyhteisö, mun tarvii vaan antaa itselleni aikaa löytää paikkani sieltä. Tämän päätöksen tekeminen helpotti oloa huomattavasti ja oli kiva kuulla, että päätökseni oli odotettu.
On ollut hienoa huomata se, että joillekin oppilaille pienryhmästä on oikeasti ihan järkyttävän iso apu. Kaikista konkreettisimmin sen huomaa tietenkin niiden oppilaiden kohdalla, jotka ovat aloittaneet luokassa sinä aikana, kun minä olen opettanut. Heidän kohdallaan on ollut mahdollista nähdä alkutilanne ja se, mihin se muuttuu. Erityisen ihanaa on ollut huomata, kuinka erään oppilaan itsetunto ja mieliala on meillä parantunut. Ja samalla, kuin itsestään, ovat parantuneet myös ne asiat, joiden takia hän on luokkaan alun perin tullutkin. Syksyn kokeiden "voi vee ei kiinnosta" arvosana 4+ on muuttunut tasaiseksi seiska-kasi -linjaksi. Nyt kun kiinnostaa. Kyllä se tekee ihmeitä, se motivaatio.
Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!
Töissä on ollut mukavaa. Tänään juuri hehkutin ohjaajalle, kuinka mukava on tulla töihin, kuinka mä tykkään vääntää noiden oppilaiden kanssa ja kuinka hyvältä musta tuntuu se, kuinka kaikki on järjestynyt. Tänään jätin rehtorille myös hakemukseni tuota virkaa varten. Päätin nimittäin, että minusta olisi mukavaa jatkaa sittenkin työskentelyä vielä tuolla. Oma itsetuntoni on lähiviikkojen aikana noussut ja olen ymmärtänyt sen, että olen usein tulkinnut muiden viestejä liian negatiivisesti. Meillä on ihan hyvä työyhteisö, mun tarvii vaan antaa itselleni aikaa löytää paikkani sieltä. Tämän päätöksen tekeminen helpotti oloa huomattavasti ja oli kiva kuulla, että päätökseni oli odotettu.
On ollut hienoa huomata se, että joillekin oppilaille pienryhmästä on oikeasti ihan järkyttävän iso apu. Kaikista konkreettisimmin sen huomaa tietenkin niiden oppilaiden kohdalla, jotka ovat aloittaneet luokassa sinä aikana, kun minä olen opettanut. Heidän kohdallaan on ollut mahdollista nähdä alkutilanne ja se, mihin se muuttuu. Erityisen ihanaa on ollut huomata, kuinka erään oppilaan itsetunto ja mieliala on meillä parantunut. Ja samalla, kuin itsestään, ovat parantuneet myös ne asiat, joiden takia hän on luokkaan alun perin tullutkin. Syksyn kokeiden "voi vee ei kiinnosta" arvosana 4+ on muuttunut tasaiseksi seiska-kasi -linjaksi. Nyt kun kiinnostaa. Kyllä se tekee ihmeitä, se motivaatio.
Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)