Otsikon tunnelmissa mennään. Tällä viikolla kaksi oppilasta ovat saaneet toisensa ajettua järkyttävään koulu/opettaja/muut oppilaat -vihaan, joka purkautuu kaikesta voimakkaimmin minuun. On huudettu, paiskittu ovia, heitelty pulpetteja, kiroiltu ja uhkailtu. Minä otan käytöksen vastaan, puhun rauhallisella äänellä enkä menetä malttiani. Tai menetän, mutta en anna sen näkyä. Hetken päästä rauhoitutaan, kunnes taas kuohahtaa. Kuohahduksen voi aiheuttaa ihan älyttömän pieni asia - se, että liikunnantunnilla onkin sisäliikuntaa eikä luistelua. Tai luistelua eikä sisäliikuntaa. Se, että matikankirja on jäänyt kotiin. Se, että joku seisoo tiellä kun olet menossa ovesta. Se, että opettaja ei ehdi heti auttamaan kun tarvitset apua.
Eniten turhauttaa se, että kyseessä ovat oppilaat, joiden ajattelin olevan suuntaamassa ensi syksynä yleisopetuksen isoihin ryhmiin. Ei näytä siltä, enää. Harmittaa. Mistä tämä yhtäkkinen aggressiivisuus ja vihamielisyys tuli? Eroahan ne tietysti tietyllä tavallaan tekevät, joutuvat lähtemään turvallisesta koulusta kohti uutta, eivätkä oikein tiedä, miten siivet kantavat. Mutta silti, reaktio on erittäin voimakas. Osa vanhemmista on jo ehtinyt olla sitä mieltä, että reaktio johtuu siitä, että minä olen näin nuori ja kokematon. Sekin harmittaa, vaikka eihän sille mitään voi.
Töihin lähteminen on taas vaikeaa enkä meinaa saada itseäni ylös sängystä aamulla, kun tiedän, mikä taistelu koululla taas odottaa. Huomenna pitäisi vielä tuntien jälkeen jäädä valvomaan viikon törttöilijöiden jälki-istuntoa.
Välitunneilla ja koulun jälkeen itkettää. Tiedän, että ei niitä huutoja saisi ottaa henkilökohtaisesti, mutta kai se kuuluu uran tähän vaiheeseen, kun kaikki tuntuu niin epäreilulta - itse jaat oppilaille älyttömästi omia voimiasi ja sitä paljon puhuttua pedagogista rakkautta ja vastineeksi saat vitun huorittelua ja tappouhkauksia. Kyllä se aika rankalta tuntuu.
Jaksamisia oikein kovasti! Toivottavasti tilanne rauhoittuu pian.
VastaaPoistaKiitos. Ehkä tämä tästä jossain vaiheessa taas lähtee liikkumaan oikeaan suuntaan.
PoistaTaas kerran on todettava, kuinka älyttömältä tuntuu, että oppilaiden käytös johtuu vanhempien mielestä "opettajan nuoruudesta ja kokemattomuudesta".
VastaaPoistaKyllä erityisoppilaillakin on vastuunsa omasta käyttäytymisestään. Ei niin voi ajatella, että kaikki on vain "reaktiota johonkin".
Jaksamista työhösi! :) Muista, että sinullakin on muutakin kuin työ ja oppilaasi. Yritä irrottautua ja olla miettimättä työasioita kotona, vaikka se tässä opettajan työssä onkin usein täysin mahdotonta.. :/ Jotain vastapainoa kuitenkin on pakko olla töille ettei oma nuppi hajoa. Toivottavasti saat tukea tilanteeseen toisilta luokkasi aikuisilta, ettet jää ongelmien kanssa yksin. Muista se, ettei syy tilanteeseen ole sinussa ja myös se, ettei sinun todellakaan tule hyväksyä tai sietää nimittelyä ja uhkailua.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista täältäkin - opettajan ammatti on kyllä käsittämättömän rankka. Toivottavasti kuitenkin myös niitä palkitsevia hetkiä on välillä! Ja muista, että tämänhetkinen tilanne luokassasi ja urallasi ei varmasti ole ikuinen, eiköhän niitä valonpilkahduksiakin ole luvassa. :)
VastaaPoistaKiitos tsemppaajille :) Kivoja pilkahduksia löytyy myös ihan jokaiseen päivään, ja tällä viikollakin niitä on jaksanut katsella ja huomioida ihan eri tavalla kuin viime viikolla, jolloin olin ihan loppu.
Poista