tiistai 6. maaliskuuta 2012

Open sairausloma

Sairauslomani aikana ilmestyneessä Opettaja-lehdessä oliartikkeli työriippuvuudesta / työväsymyksestä. Samaistuin.

"Työnarkomani, työriippuvuus, työhulluus. Tietellisessä kielessä työholismi on tila, jossa ihminen tekee työtään pakonomaisesti: kaikki voimat menevät työhön, jolloin muulle elämälle ei jää aikaa. Työ ei kuitenkaan tuota tyydytystä ja iloa, kuten se tekee työn imua kokevalle.

Terve työn imu tarkoittaa, että kokee itsensä tarmokkaaksi, pitää työtään tärkeänä ja omistautuu sille mielellään. Vaikka paiskii töitä olen takaa, osaa ottaa myös hyvillä mielin rennommin. Työholisti ei tähän pysty, vaan jatkaa samaa rataa, kunnes uupuu.

Tavallinen tarina on tällainen. Työntekijä tulee uuteen työpaikkaan, jossa haluaa näyttää, että on saamansa paikan arvoinen. Hän on tehokas ja tekee mukisematta vähän muidenkin töitä. Itsetuntoa ruokkii, kun esimies ja työkaverit kehuvat, miten hyvä työntekijä toinen onkaan.

Työpäivät alkavat venyä ja kotonakin töitä tulee tehtyä tai työasiat ainakin pyörivät mielessä. Vähitellen harrastuksen jäävät, kun ei jaksa lähteä mihinkään.

Jatkuva stressi kuluttuu, kun ihminen ei palaudu lainkaan. Työsuoritukse heikkenevät ja muiden kehut vähenevät. Ihminen alkaa syyllistää itseään, kun ei mielestään olekaan niin hyvä kuin pitäisi. Hän saattaa olla myös katkera muille. Vähitellen voi sairastua työuupumukseen.

...

Vaikka pahin kiire olisi hellittänyt, työholistit ovat mestareita laatimaan itselleen deadlineja ja tavoitteita, jotka pitävät heidät liikkeessä. Työholismi vaaniikin kilpailuhenkisiä persoonallisuuksia. Tällainen ihminen pyrkii olemaan muita parempi, sillä oma arvo määräytyy työssä menestymisestä."

(Teksti Merja Perttula, haastateltu asiantuntija Marjo Pennonen, julkaistu Opettaja 8-9/2012)

Lomaa on vielä jäljellä pari viikkoa. Itkeminen on loppunut, nukun enää 8-9 tuntia vuorokaudessa (!) ja olo on parempi. Nyt mulla on sellainen olo, että kyllä tämä tästä. Vielä en olisi valmis menemään töihin, mutta uskon vakaasti, että parin viikon päästä mieli voisi olla erilainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti