keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Työhakemukseton kevät

Keskelle viikkoa pukkasi kuumetta. Ja koska olen huono sairastaja, olen onnistunut jo puuhaamaan kaikkea pientä kotona niin, että olo on heikompi kuin herätessä. Ratkaisuksi keksin blogikirjoituksen: asia, jolle ei tunnu jäävän tällä hetkellä aikaa ja joka pitää hetken paikoillaan. Täydellistä.

Yhtään työhakemusta en ole kirjoittanut, enkä kirjoita tänä keväänä. Se tuntuu samalla helpottavalta ja oudolta. Mol.fi -sivuston selaamisesta en ole päässyt eroon - se on ollut kiinteä osa elämääni aina keväisin jo muutaman vuoden ajan, joten en oikein osaa jättää sitä. Erityisopettajia ja erityisluokanopettajia kaivataan taas - jotenkin kuitenkin minulla on sellainen mututuntuma, että kaivattaisiinko hieman vähemmän kuin aikaisemmin? Erityisopettajien (ml. erityisluokanopettajat) työnkuvaa rukataan kai useammassakin kunnossa, lieneekö se syy vähenemään kääntyneille töille? Toki töitä on edelleen, ja osassa kouluissa jälleen lähes kaikki tai kaikki virat auki muodollisesti pätevien tekijöiden puutteen vuoksi.

Minä en kuitenkaan raapustele työhakemuksia vaan jään ilolla nykyiseen työpaikkaani. En rehellisesti sanottuna usko, että parempaa työpaikkaa olisi missään. Joten sen sijaan, että kirjoittelisin työhakemuksia, olen päässyt miettimään ensi vuoden suunnitelmia. Työnkuvani jatkuu edelleen samanlaisena, mutta toki se tulee kehittymään ennen kaikkea sen takia, että pääsen nyt oikeasti itse sitä kehittämään! Tämä vuosi on ollut mahtava myös siitä syystä, että olen saanut kokeilla kaikkea uutta, ja löytänyt asioita, jotka toimivat, sekä saanut kokeilla myös järjestelyitä, jotka eivät ole osoittautuneet toimiviksi. Ensi vuoteen on siis huomattavasti helpompi lähteä.

Kun sopivasti tuttuun lisää uusia haasteita, syntyy innostavuutta ja motivaatiota. Kaikkea ei voi uudistaa ja muuttaa kerralla, mutta ilman muutosta omaan työhön leipiintyy varmaan helposti. Niin meinasi minulle käydä jo toisena työvuotenani. Nyt yritän pitää huolta, ettei niin tapahdu.

5 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että olet löytänyt itsellesi sopivan työyhteisön! Minäkin sellaisesta olen päässyt nauttimaan tämän lukuvuoden ajan. Herkku valitettavasti loppuu kevääseen kun viranhaltija tulee takaisin töihin, mutta nyt ainakin tiedän millaista se voi parhaimmillaan olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koen, että vaikka jostain syystä joskus päätyisin lähtemään tästä työpaikastani, on ollut todella tärkeää huomata, ettei kaiken tarvitse olla niin vaikeaa ja hankalaa kuin miltä se kaksi ensimmäistä vuotta tuntui... Se on tärkeä asia tiedostaa, osaa "vaatia" omalta työpaikaltaan muuta.

      Poista
  2. Moi Noviisiopettaja, tää on mun eka blogikirjoitus koskaan, jos ei alakouluikäisen poikani pitämää luontoblogia lasketa ;). Kirjoitat niin kiinnostavasti ja taitavasti asiasta, joka todella kiinnostaa. Odottelen tulosta, tulinko valituksi laaja-alaiseen erityisopekoulutukseen - kk vielä. Blogisi avulla yritän hahmottaa, mitä erkkaopen työ todella on ja pystyisinkö siihen. En ehtinyt vielä lukea vanhempia kirjoituksiasi, mutta olisi upeaa kuulla, millä koulutuspolulla olet päätynyt siihen, missä nyt olet. Blogisi antaa voimaa kuunnella itseään: jos yksi työpaikka ei miellytä, vaihto voi tuoda ilon elämään. Opentyö on aikamoista sopeutumista. Mulla ekat kaksi vuotta oli aamuoksentelua vuorovaikutuksen raskauden takia, ja voi miten sapuska maistuikaan viikonloppuisin, kun ei ressannut. Ja nyt en tarkoita edes, että tekisin erkkaopen työtä, vaan muuten vain aineenopena erityisryhmien kanssa. Sopeutuuhan sitä ja yrjöyskin loppui 3. vuoden aikana, mutta haastetta on. Ihanaa, kun olet kirjoittanut tätä! Löysin blogin, joka on juuri sitä, mikä mua tällä hetkellä eniten kiinnostaa - kiitos! Ihanaa myös, että sua on natsannut työnhaussa; mulla määräaikaisuuksien ketjuttamista eikä sitä nuorena ajatellut, että näin se opetusalalla menee usein, mutta sopeutuuhan sitä siihenkin... Toivon, ett erityisopekoulutuksen avulla saisin vakipaikan, mutta tällä alueella sekään ei ole helppoa. Ihanaa lukea vielä illalla vuotesi 2011-12, kun lapsilta ehdin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja tervetuloa blogin pariin! Ihana kun olet löytänyt mieleistä ja tarpeellista lukemista :)

      Minun erityisopepolkuni on ollut suorempi kuin monella muulla. Olen mennyt suoraan yliopistoon lukemaan erityisopettajaksi, ja valmistuessani minulla on ollut siis pätevyys niin erityisopettajaksi, erityisluokanopettajaksi kuin luokanopettajaksikin. Useampi kollega on hankkinut pätevyytensä niin, että on lukenut erilliset erityisopettajan opinnot aikaisemman muun opettajakoulutuksen "päälle".

      Mukavaa kevättä sinulle!

      Poista
  3. Ihana ajatus, ettei tarvitse kirjoittaa työhakemuksia. Itse olen ollut työttömänä puoli vuotta ja sinä aikana olen ehtinyt toivoa, että olisi edes töitä mitä hakea... Olen pätevä (yhden aineen) aineopettaja ja minulla on kaksi vuotta työkokemusta, mutta tuntuu, että sillä ei ole mitään painoarvoa. Olen saanut yhden neljän päivän sijaisuuden koko aikana. Eikö opettajille ole enää töitä? Arvostaako kukaan tätä ammattia enää?

    VastaaPoista