keskiviikko 17. elokuuta 2011

Että sellainen keskiviikko

Pitäisi varmaan päättää, että päivitän seuraavan kerran vasta, kun on jotain uutta kerrottavaa. Nyt ei ole. Ahdistaa edelleen, on huono mieli edelleen, luokan "solmukohta" ei ole auennut, on ihan älyttömän kiire enkä ole saanut tehtyä läheskään kaikkia niitä asioita, mitä olisi pitänyt saada tehtyä. No okei, sattui yksi uusi asia - ensimmäistä kertaa koko aikana oli vähän rissausta oppilaiden kanssakin. Huomenna siis liinat kiinni heti aluksi, niin jää mutinat vähemmälle. Etuuksia ja kivaa tekemistä hankitaan kivalla käytöksellä, nyt sitten hankitaan vähän arkisempaa aherrusta.

Onneksi illaksi pääsin juoruamaan ja saamaan nauruterapiaa ystävän kanssa. Muuten ahdistaisi varmaan vielä enemmän.

2 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida, kun itsekin on vastaavassa tilanteessa ollut. Jokaiselle opettajalle ensimmäinen vuosi on varmaankin rankin. Tulee hetkiä, jolloin kyseenalaistaa ammatinvalintansa ja kiroaa sisäisen palon tähän ammattiin. Minäkin mietin monta kertaa ensimmäisenä syksynä, että missä ammatissa pääsisi helpommalla ja kuinka kauan uudelleen kouluttautuminen kestäisi. :)

    Ehkä yksi tärkeimmistä asioista on se, että työn vastapainoksi pitää löytää jotain mielekästä tekemistä. Jotain, joka vie ajatuksia työstä. Jos on jatkuvasti ja pitkän aikaa paha mieli, ei kauaa jaksa. Toki ajan myötä ammattitaito karttuu kestämään pettymyksiä ja kurjaa mieltä paremmin, mutta koskaan ei niin, etteikö kurjat sanat ja vääntämiset oppilaiden kanssa jossain tuntuisi. Eihän sitä olisi ihminen, jos näin ei olisi. Toinen tärkeä asia on se, että tekee työnsä kunnolla, mutta sen on sitten riitettävä. Aivan kaikkeen yksi ihminen ei veny, ja koko maailmaa ei voi muuttaa. Muista, että luokkasi tärkeimmät ihmiset ovat lapset! :)

    Toivon sinulle paljon mukavaa ja valoista mieltä ja varmuutta siitä, että olet oikealla tiellä. Teet yhtä maailman tärkeimmistä töistä! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos sanoistasi! Mulla tää olo tosiaan johtuu varmasti siitä yleisestä alkujärkytyksesta, mutta toisaalta tämä yksi henkilökemioihin/toimintatapoihin jne. liittyvä ongelma vie kyllä suurimman osan energiasta. Oppilaiden kanssa mulla menee mun mielestä ihan hyvin, sehän se pääasia on.

    Nyt positiivista on se, että "ylempi taho" on huomannut mun pahan olon, ja sitä selvitellään koulussa nyt ja mietitään tähän meidän pattitilanteeseen ratkaisuja. Ehkä tämä tästä jotenkin lähtee aukeamaan :)

    VastaaPoista