tiistai 22. lokakuuta 2013

Ihana opettaa!

Vaikka kyllähän se loma on toki opettajan parasta aikaa, niin onhan se ihanaa, kun omasta työstään voi olla näin liekeissä kuin mitä minä olen viimeisten viikkojen aikana ollut. Töihin lähteminen ei harmita - herääminen tosin harmittaa, mutta se ehkä kertoo enemmän siitä, kuinka aamu-uninen olen. Töissäkään ei juuri harmita. Joskus ärsyttää, kun en ole tajunnut ennakoida jotain tilannetta tai en ole ehtinyt suunnitella jotain riittävästi, mutta suurimman osan ajasta on mukava olla töissä, mukava olla opettaja ja mukava kuulua juuri tähän yhteisöön.

Se yhteisöllisyyden kokemus on varmaan se, joka oikeasti merkitsee. Viime vuonna en tuntenut kuuluvani mihinkään yhteisöön. Muodostimme ihanan ohjaajani kanssa työparin, joka toimi äärimmäisen hyvin ja antoisasti. Muuten identioiduin kyllä kyseisen koulun opettajaksi, mutta en kokenut varsinaisesti olevani osa mitään erityistä. Tiedän kyllä, että edellisenkin kouluni sisällä on ollut yhteisöllisyyttä - minä vaan en jotenkin löytänyt paikkaani missään vaiheessa siitä yhteisöstä. Ero nykyiseen työpaikkaani on se, että täällä on aika mahdoton jäädä yhteisön ulkopuolelle - yhteisö muodostuu meistä kaikista, ei niinkään pienistä porukoista opettajakunnan sisällä. Toki se, että opettajia on nykyisessä koulussa puolet vähemmän kuin edellisessä myös vaikuttaa siihen, että on helpompi muodostaa sitä me-henkeä aidosti niin, että kaikki siihen kuuluvat.

On ollut äärimmäisen voimaannuttavaa saada työskennellä tällaisessä yhteisössä, joka antaa voimavaroja ja jakaa aidosti omastaan. Työhaastattelussa paikalla ollut opettaja sanoi haastattelussa, että hän uskoo, että minä yllätyn siitä, millaista erityisopettajan työ voi olla. Olen yllättynyt syksyn aikana uudestaan ja uudestaan positiivisesti.

Työni on nykyään ennen kaikkea tiimityötä. Ilman tiimiä olisi niin paljon vähemmän, että on hankala ajatella sitä, mitä se olikaan ennen tätä. Nyt tuntuu, että tämän tapaista työtä minä voin hyvinkin jaksaa tehdä.

Parasta ovat kuitenkin perjantain perjantainaurut opehuoneessa ennen viimeistä oppituntia. Latautuminen seuraavaa viikkoa varten alkaa jo silloin.

Inspiroivaa syksyä kaikille!

1 kommentti:

  1. Onpa mukava lukea kuulumisia. Ja varsinkin näin hyviä. Mahtavaa loppuvuotta Sinullekin!

    VastaaPoista